Pvm: 14.3.2011
Arvosana: 10
Pitkästä aikaa vauhdikas, nerokas ja teemaltaan kiehtova jännityskertomus, jota ei vaan voinut laskea käsistään. Juoni lähti heti kuljettamaan lukijaa pitkälle aarteenetsintämatkalle, kun Pyhän Rosan luostarin nuori 23-vuotias sisar Evangeline avaa kirjeen, jossa toimeksiantoaan suorittava taidehistorioitsija Verlaine pyytää lupaa tutustua Pyhän Rosan luostarin arkistoihin. Vastauksen tulisi ehdottomasti olla luostarin ohjeiden mukaan kielteinen, mutta sisar epäröi ja tuo päätös sysää alulle tapahtumien ketjun, joka muuttaa sisar Evangelinen elämän.
Tarina on ikivanha hyvän ja pahan välinen taistelu. Hyvää edustavat enkelitutkijat ja pahaa langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläiset, vallanhaluiset nefilit. Enkeliopista Evangelille kertoo luostarin iäkäs sisar Celestine, joka on nuoruudessaan opiskellut Pariisin enkelitieteellisessä akatemiassa. Celestine on osallistunut tutkimusretkelle, jonka aikana löydettiin mittaamattoman arvokas esine, jonka ei haluttu eikä haluta edelleenkään missään nimessä joutuvan nefilien käsiin. Evangeline saa tietää kuuluvansa enkelitutkijoiden sukuun ja seuraavansa näin isoäitinsä Gabrielan ja edesmenneen äitinsä Angelan jalanjälkiä. Vastassa enkelitutkijoilla on korkea-arvoinen Grigorien nefiliperhe gibboriarmeijoineen.
Myyttejä, arvoituksia, historiallisia tarinoita ja menneisyyden nykyisyyteen kietovia tapahtumia. Pienen palasen liittyminen suurempaan kokonaisuuteen, itsensä löytäminen. Takaa-ajoa, taisteluita ja vaarallisia tilanteita. Ystävyyttä, rakkautta ja petturuutta. Ei ihme, että tästä on tekeillä elokuva. Lukiessa sen pystyi jo näkemään mielessään. Tietyllä tapaa löytyy tyylillisiä yhtäläisyyksiä muihin vastaavanlaisiin romaaneihin, kuten Da Vinci-koodi ja Enkelit ja Demonit, tai elokuviin kuten National Treasure. Mutta tämä on kuitenkin niin omanlaisensa, ei missään nimessä muiden toisinto, vaikka samaan genreen liittyykin. Loppu oli kyllä vähän pettymys, jätti selvästi oven auki jatko-osalle. Ei mitään arvoituksellisia loppuja vastaan, päinvastoin, mutta kun se oli niin ärsyttävän selvä, että jatkoa seuraa, niinkuin elokuvissa. Olisi vain kirjoittanut loistavan dramaattisen lopun ja sillä siisti.
