Pvm: 14.5.2012
Arvosana: 7-8
Löysin tämän Cecelia Ahernin uusimaan vuoden vaihteessa Delhin lentokentän kirjakaupasta enkä voinut jättää sitä ostamatta, niin edullinen tämä englanninkielinen pokkariversio oli. Lukuvuoronsa se sai kuitenkin vasta nyt kesälomalla. Olen pitänyt kovasti Ahernin kirjoista ja odotukset tämän uusimman suhteen olivat kovat. Muutamia sivja luettuani olin kuitenkin tosi pettynyt. En syttynyt yhtään, en sitten olenkaan. Kirjan alku oli tosi puuduttava ja laahaava. Mutta kyllä se sitten parani loppua kohden, onneksi. Kokonaisuudesta jäi kuitenkin hämmentynyt olo, enkä oikein ole osannut päättää, pidinkö koko kirjatsa vai en. Lukukokemuksesta tulee mieleeni matka, joka on alkuun loivaa ylämäkeä ja sitä vaan talsii eteenpäin. Sitten vauhti kiihtyy, matka huipentuu loppua kohden ja määränpäässä on tosi iloinen, että jaksoi painaa loppuun asti.
Juoni lyhyesti: Lucy Silchesterin elämässä kaikki on hyvin, just fine. Ero poikaystävästä, työpaikan vaihto, asunnon vaihto, hilpeää ajanviettoa ystävien kanssa aina silloin tällöin ja silleen. Sitten Lucy saa kirjeen, johon hänen on pakko reagoida. Hänellä on tapaaminen Elämänsä kanssa. Lucy on laiminlyönyt Elämänsä pahasti ja Elämä vaatii Lucyä korjaamaan tilanteen. Niinpä tämä herra Elämä (mr. Life) alkaa viettää aikaa vastahakoisen Lucyn kanssa seuraten tätä joka paikkaan ja pakottaen Lucyn kohtamaan asioita ja ihmisiä ilman valheita. Lucy kun siis on ollut patologinen valehtelija. Kuten arvata saattaa, lopussa Lucy myöntää itselleen ja muillekin, että kaikki ei ehkä sittenkään ollut "just fine" ja asiat alkavat oikeasti muuttua.
Jotenkin tässä ei ihan ollut tarpeeksi sisältöä, vaikka yritystä on ollut. Ahern tekee teräviä huomioita 30+ cityihmisten elämästä ja kirjoittaa hauskasti ja sujuvasti. Hyvin erikoinen keksintö oli henkilöittää tämä elämä, mutta tällaista on ollut aiemmissakin Ahernin romaaneissa ihan onnistuneesti. Idea tässäkin oli ihan hauska, mutta juoni sen ympärillä ei nyt ihan minun mielestä riittänyt. Eri henkilöiden välisen vuorovaikutuksen kuvaajana Ahern on hyvä ja ihmisten väliset kohtaamiset olivat monet varsin oivallisia, kaikkine painolasteineen. Loppujen lopuksi siis hyvä, että luin loppuun, mutta en tiedä suosittelisinko.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cecelia Ahern. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cecelia Ahern. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
torstai 7. heinäkuuta 2011
Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä
Pvm: 5.7.2011
Arvosana: 8½
"Ihana aikuisten satu Dublinin yksinäisistä sydämistä." Kyllä, voisihan tätä noinkin luonehtia. Sai nauraa ja itkeä ja loppu oli toiveikas. Ahernin kirjoitustyyli on vain niin mukaansa tempaiseva ja eläväinen, sitä on helppo ja mukava lukea. Hän tekee henkilöhahmoista varsin inhimillisiä ja kuvaa näiden kokemuksia, ajatuksia ja tunteita kovin todentuntuisesti. Välillä ihan ihmetyttääkin, miten erilaisten ihmisten nahkoihin hän kirjailijana sujahtaa kirjoittaakseen heistä niin uskottavasti. Kirjassa on myös huumoria, joka kumpuaa ihmissuhteiden monimutkaisuudesta ja ilosta, hauskoista sattumuksista ja lausahduksista. Me ihmiset todella olemme joskus kaikessa vakavuudessamme aika naurettavia :)
Kirja siis kertoo Joycesta, joka kokee raskaan menetyksen. Joycelle tehdään verensiirto ja yhtäkkiä hän tietää omituisia asioita ja näkee outoja unia. Lisäksi hän tuntee outoa yhteyttä tuntemattomaan mieheen, jonka kanssa sattuu yhtaikaa kampaamoon. Mistä tässä oikein on kyse ja mitä hänelle on tapahtumassa, tätä Joyce yrittää selvittää tehdessään samanaikaisesti surutyötä saadakseen elämänsä palaset hiljalleen kokoon. Tarinan toinen päähenkilö on Justin, eronnut amerikkalainen professori, joka on muuttanut Lontooseen ollakseen lähellä tytärtään. Justin toimii vierailevana luenoitsijana Dublinin Trinity Collegessa, jossa veripalvelun lääkäri saa ylipuhuttua Justinin luovuttamaan verta. Justin haluaisi tietää, kenen hengen hänen verensä on loppujen lopuksi pelastanut, hänen mielestään verenluovuttajan pitäisi saada iso palkkio anteliaasta eleestään. Ja kuten kunnon satuun kuuluu, kysymyksiin saadaan vastaukset, itsekkäät katsovat peiliin löytääkseen sieltä hyviksen ja loppu on kaikinpuolin onnellinen. Elämä jatkuu, toivoa täynnä.
Ihan kivaa kesälukemista, junamatka meni varsin kivuttomasti naurun pyrähdyksiä pidätellessä. Kevyeksi kesälukemiseksi voin kyllä suositella, vaikkei kirja ihan Ahernin parhaimmistoon ylläkään.
Arvosana: 8½
"Ihana aikuisten satu Dublinin yksinäisistä sydämistä." Kyllä, voisihan tätä noinkin luonehtia. Sai nauraa ja itkeä ja loppu oli toiveikas. Ahernin kirjoitustyyli on vain niin mukaansa tempaiseva ja eläväinen, sitä on helppo ja mukava lukea. Hän tekee henkilöhahmoista varsin inhimillisiä ja kuvaa näiden kokemuksia, ajatuksia ja tunteita kovin todentuntuisesti. Välillä ihan ihmetyttääkin, miten erilaisten ihmisten nahkoihin hän kirjailijana sujahtaa kirjoittaakseen heistä niin uskottavasti. Kirjassa on myös huumoria, joka kumpuaa ihmissuhteiden monimutkaisuudesta ja ilosta, hauskoista sattumuksista ja lausahduksista. Me ihmiset todella olemme joskus kaikessa vakavuudessamme aika naurettavia :)
Kirja siis kertoo Joycesta, joka kokee raskaan menetyksen. Joycelle tehdään verensiirto ja yhtäkkiä hän tietää omituisia asioita ja näkee outoja unia. Lisäksi hän tuntee outoa yhteyttä tuntemattomaan mieheen, jonka kanssa sattuu yhtaikaa kampaamoon. Mistä tässä oikein on kyse ja mitä hänelle on tapahtumassa, tätä Joyce yrittää selvittää tehdessään samanaikaisesti surutyötä saadakseen elämänsä palaset hiljalleen kokoon. Tarinan toinen päähenkilö on Justin, eronnut amerikkalainen professori, joka on muuttanut Lontooseen ollakseen lähellä tytärtään. Justin toimii vierailevana luenoitsijana Dublinin Trinity Collegessa, jossa veripalvelun lääkäri saa ylipuhuttua Justinin luovuttamaan verta. Justin haluaisi tietää, kenen hengen hänen verensä on loppujen lopuksi pelastanut, hänen mielestään verenluovuttajan pitäisi saada iso palkkio anteliaasta eleestään. Ja kuten kunnon satuun kuuluu, kysymyksiin saadaan vastaukset, itsekkäät katsovat peiliin löytääkseen sieltä hyviksen ja loppu on kaikinpuolin onnellinen. Elämä jatkuu, toivoa täynnä.
Ihan kivaa kesälukemista, junamatka meni varsin kivuttomasti naurun pyrähdyksiä pidätellessä. Kevyeksi kesälukemiseksi voin kyllä suositella, vaikkei kirja ihan Ahernin parhaimmistoon ylläkään.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
Pvm: 25.1.2011
Arvosana: 10-
Vihdoin koulutusmatkalla pääsin käsiksi joulupukin tuomaan Cecelia Ahernin uutuuteen, junassa kun on hyvin aikaa lukea. Kirja imaisi mukaansa niin, että sain sen päätökseen jo paluumatkan puolessa välissä :) Menevämpää ja totuttua tummasävyisempää Ahernia, pidin kovasti! Lopussa tuli jopa mieleen loistavat lukukokemukset Joanne Harrisin teosten parissa, jotain samaa fiilistä loppusivuilta välittyi.
Kirjan päähenkilönä tutustumme Tamara Goodwiniin, pian 16-vuotta täyttävään ärsyttävään pintaliitoteiniin. Tai siis sellainen hän on ollut aina isänsä itsemurhaan ja jetset elämänsä päättymiseen saakka. Tamaran äiti luhistuu täysin miehensä kuolemasta ja Tamaran on selvittävä yksin muutoksesta, jonka muutto maaseudulle sukulaisten nurkkiin aiheuttaa. Elämä rauniolinnan portinvartijan talossa on painostavaa ja tukahduttavaa ja Tamara hakee omaa paikkaansa tutustumalla ympäristöönsä ja sen harvoihin ihmisiin. Kirjastoautossa Tamaran käsiin sattuu mielenkiintoinen, lukittu kirja, joka osoittautuu myöhemmin mitä eriskummallisemmaksi päiväkirjaksi. Päiväkirjaksi, jonka sivut täyttyvät seuraavan päivän tekstistä itsekseen. Onko tulevaisuutemme kirjoitettu etukäteen vai voiko kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Pikkukylän uinuva elämä ei olekaan sitä, miltä se päällepäin näyttää, vaan täynnä menneisyyden salaisuuksia. Salaisuuksia, joissa piilee mahdollisuus.
Tarina on toisaalta kasvutarina, toisaalta siinä on seikkailua ja salaisuuksia. Kasvutarina, taas, voisi sanoa. Se on kuitenkin erilainen kuin aiemmat, toiston tunnetta en missään vaiheessa kokenut. Lisäksi ainakin tämä lukija on tottunut Ahernin lämpimiin ja ihmisläheisiin henkilöhahmoihin, joten uudenlaiset, ihmisen synkempää ja ristiriitaisempaa puolta kuvaavat henkilöt olivat mielenkiintoisia. Pieni miinus siitä, että välillä tuli aavistuksenomainen nuorisoromaanin fiilis muutoin niin loistavan lukukokemuksen keskellä.
Kirjan erinomaisuutta ei ainakaan pilaa sen kannen kaunis ulkoasu. Varsinainen kirjahyllyn sulostuttaja :)
Arvosana: 10-
Vihdoin koulutusmatkalla pääsin käsiksi joulupukin tuomaan Cecelia Ahernin uutuuteen, junassa kun on hyvin aikaa lukea. Kirja imaisi mukaansa niin, että sain sen päätökseen jo paluumatkan puolessa välissä :) Menevämpää ja totuttua tummasävyisempää Ahernia, pidin kovasti! Lopussa tuli jopa mieleen loistavat lukukokemukset Joanne Harrisin teosten parissa, jotain samaa fiilistä loppusivuilta välittyi.
Kirjan päähenkilönä tutustumme Tamara Goodwiniin, pian 16-vuotta täyttävään ärsyttävään pintaliitoteiniin. Tai siis sellainen hän on ollut aina isänsä itsemurhaan ja jetset elämänsä päättymiseen saakka. Tamaran äiti luhistuu täysin miehensä kuolemasta ja Tamaran on selvittävä yksin muutoksesta, jonka muutto maaseudulle sukulaisten nurkkiin aiheuttaa. Elämä rauniolinnan portinvartijan talossa on painostavaa ja tukahduttavaa ja Tamara hakee omaa paikkaansa tutustumalla ympäristöönsä ja sen harvoihin ihmisiin. Kirjastoautossa Tamaran käsiin sattuu mielenkiintoinen, lukittu kirja, joka osoittautuu myöhemmin mitä eriskummallisemmaksi päiväkirjaksi. Päiväkirjaksi, jonka sivut täyttyvät seuraavan päivän tekstistä itsekseen. Onko tulevaisuutemme kirjoitettu etukäteen vai voiko kohtalon ottaa omiin käsiinsä? Pikkukylän uinuva elämä ei olekaan sitä, miltä se päällepäin näyttää, vaan täynnä menneisyyden salaisuuksia. Salaisuuksia, joissa piilee mahdollisuus.
Tarina on toisaalta kasvutarina, toisaalta siinä on seikkailua ja salaisuuksia. Kasvutarina, taas, voisi sanoa. Se on kuitenkin erilainen kuin aiemmat, toiston tunnetta en missään vaiheessa kokenut. Lisäksi ainakin tämä lukija on tottunut Ahernin lämpimiin ja ihmisläheisiin henkilöhahmoihin, joten uudenlaiset, ihmisen synkempää ja ristiriitaisempaa puolta kuvaavat henkilöt olivat mielenkiintoisia. Pieni miinus siitä, että välillä tuli aavistuksenomainen nuorisoromaanin fiilis muutoin niin loistavan lukukokemuksen keskellä.
Kirjan erinomaisuutta ei ainakaan pilaa sen kannen kaunis ulkoasu. Varsinainen kirjahyllyn sulostuttaja :)
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Cecelia Ahern: Sateenkaaren tuolla puolen
Pvm: 3.10.2010
Arvosana: 8½
Kirjan takakannen tekstin perusteella en ehkä tätä kirjaa olisi valinnut, vaikutti niin tavalliselta rakkausromaanilta. Olen pitänyt lukemistani Cecelia Ahernin kirjoista (The Gift ja Yllätysvieras) ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta ottaa kirjan luettavakseni. Annoin kirjalle mahdollisuuden yllättää positiivisesti ja näin myös kävi.
Ensinnäkin kirja oli kirjoitettu mielenkiintoiseen muotoon. Teksti koostui kirjallisista dokumenteista eli viestilapuista, korteista, sähköposteista, tekstiviesteistä, pikaviesteistä ja oli mukana lehti-ilmoituksia ja todistuksiakin. Ei siis ollut ketään perinteistä kertojaa näiden viestien välissä, ainoastaan epilogissa lukija pääse seuraamaan ns. livekohtausta. En ole koskaan aiemmin lukenut näin kirjoitettua kirjaa ja jo sen erilaisuus toi alkuun niin tavanomaiselta tuntuneeseen tarinaan mielenkiintoisen ulottuvuuden. Lukija sai viestien välityksellä hyvän ja jouhevasti etenevän kuvan tapahtumista, tarinaa oli miellyttävä seurata.
Tarinan pääpari on Rosie ja Alex, joita kohtalo riepottelee miten sattuu ja välillä tuntuu, että eikö vähempikin olisi riittänyt. He ovat jo lapsena toistensa parhaat ystävät, Alex muuttaa lukioiässä perheensä kanssa Bostoniin, kun taas Rosien tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvat lapsen syntymän myötä. Vuodet kuluvat ja niihin mahtuu niin iloa, surua, kohtaamisia kuin tukahdutettuja toiveita. Tylsän kirjasta olisi tehnyt vain Rosien ja Alexin välinen kirjaanvaihto (näin takakannen tekstin perusteella luulin), mutta tässä oli mukana paljon eri henkilöiden välistä viestittelyä, joka kuitenkin liittyi olennaisesti tarinaan ja rakensi ja rikasti sitä edelleen.
Vaikka ajattelin ensin, että tähän kirjaan ei sen kummempaa teemaa liittynyt, niin loppujen lopuksi huomasin pohdiskelevani, mitä itse olisin kenenkin asemassa tehnyt. Miten asettaa asiat tärkeysjärjestykseen? Kuinka paljon tavoitella omaa onnea, pitää kiinni oikeudesta omaan elämään ja kuinka paljon uhrautua muiden onnen puolesta, ajatella muiden etua ensin? Ja mikä se on kenenkin etu missäkin tilantessa? Minä alan hiljalleen tunnustautua Ahern-faniksi.
Arvosana: 8½
Kirjan takakannen tekstin perusteella en ehkä tätä kirjaa olisi valinnut, vaikutti niin tavalliselta rakkausromaanilta. Olen pitänyt lukemistani Cecelia Ahernin kirjoista (The Gift ja Yllätysvieras) ja päätin ennakkoluuloistani huolimatta ottaa kirjan luettavakseni. Annoin kirjalle mahdollisuuden yllättää positiivisesti ja näin myös kävi.
Ensinnäkin kirja oli kirjoitettu mielenkiintoiseen muotoon. Teksti koostui kirjallisista dokumenteista eli viestilapuista, korteista, sähköposteista, tekstiviesteistä, pikaviesteistä ja oli mukana lehti-ilmoituksia ja todistuksiakin. Ei siis ollut ketään perinteistä kertojaa näiden viestien välissä, ainoastaan epilogissa lukija pääse seuraamaan ns. livekohtausta. En ole koskaan aiemmin lukenut näin kirjoitettua kirjaa ja jo sen erilaisuus toi alkuun niin tavanomaiselta tuntuneeseen tarinaan mielenkiintoisen ulottuvuuden. Lukija sai viestien välityksellä hyvän ja jouhevasti etenevän kuvan tapahtumista, tarinaa oli miellyttävä seurata.
Tarinan pääpari on Rosie ja Alex, joita kohtalo riepottelee miten sattuu ja välillä tuntuu, että eikö vähempikin olisi riittänyt. He ovat jo lapsena toistensa parhaat ystävät, Alex muuttaa lukioiässä perheensä kanssa Bostoniin, kun taas Rosien tulevaisuuden suunnitelmat muuttuvat lapsen syntymän myötä. Vuodet kuluvat ja niihin mahtuu niin iloa, surua, kohtaamisia kuin tukahdutettuja toiveita. Tylsän kirjasta olisi tehnyt vain Rosien ja Alexin välinen kirjaanvaihto (näin takakannen tekstin perusteella luulin), mutta tässä oli mukana paljon eri henkilöiden välistä viestittelyä, joka kuitenkin liittyi olennaisesti tarinaan ja rakensi ja rikasti sitä edelleen.
Vaikka ajattelin ensin, että tähän kirjaan ei sen kummempaa teemaa liittynyt, niin loppujen lopuksi huomasin pohdiskelevani, mitä itse olisin kenenkin asemassa tehnyt. Miten asettaa asiat tärkeysjärjestykseen? Kuinka paljon tavoitella omaa onnea, pitää kiinni oikeudesta omaan elämään ja kuinka paljon uhrautua muiden onnen puolesta, ajatella muiden etua ensin? Ja mikä se on kenenkin etu missäkin tilantessa? Minä alan hiljalleen tunnustautua Ahern-faniksi.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Cecelia Ahern: Yllätysvieras
Pvm: 28.4.2010
Arvosana: 9
Tämä kirja ei itse asiassa ollut vielä lukuvuorossa, mutta lähti silti mukaan koulutusreissulle ja imaisi mukaansa niin, että junamatka meni varsin vikkelästi sitä lukiessa. Jotenkin odotin sellaista kepeää, helppoa matkalukemista, mutta vaikka kirja oli kyllä sellainen hyvän mielen kirja, eivät sen aiheet mitään heppoisia olleet. Olen aiemmin lukenut yhden Cecelia Ahernin kirjan, The Gift, ja hän tuntuu ottaneen haastekseen isojen aiheiden käsittelyn. Ja mielestäni selviytyy haasteestaan varsin hyvin, dramatisoimatta, saarnaamatta, liikoja moralisoimatta, pienen ihmisen elämää seuraamalla.
Yllätysvieraassa seurataan sisustussuunnittelija Elizabeth Eganin elämää ja kasvutarinaa. Elizabetin elämässä kaikki on tiukasti valvotussa järjestyksessä. Kaikella on oma paikkansa, kaiken tulee olla harmonista ja siistiä ja ennalta suunniteltua. Elizabethin järjestyksen maailmaa rikkoo holtiton sisko, jota Elizabeth on kasvattanut äidin lähdettyä seikkailemaan Elizabethin ollessa 12-vuotias ja josta tämä kantaa edelleen huolta samoin kuin sulkeutuneesta ja katkeroituneesta isästään. Velvollisuudentuntoinen Elizabeth on myös adoptoinut siskonsa pojan Luken.
Eräänä päivänä Luke saa näkymättömän ystävän, Ivanin, jonka läsnäolo saa Elizabethin kovin hämilleen. Ivan järkeistetään mielikuvitusystäväksi, mutta pian Elizabethkin tapaa Ivanin, joka tuo Elizabethin elämään iloa, naurua, leikkisyyttä, spontaaniutta, rakkautta ja uskoa. Kovan työn takana tuo kaikki tosin on. Elizabethin on kohdattava vuosia kytenyt tuska ennen kuin muutos on mahdollinen.
Tarina on todella lämminhenkinen. Siinä vuorottelevat Elizabethin kontrolloiva ja järkeilevä ajattelu ja toiminta ja Ivanin naiivi hämmästely, osuvat huomiot ja kommentit. Lämminhenkistä ja oivaltavaa, vaikkakin tarina kätkee alleen niinkin suuren ja surullisen aiheen. Niin ja samalla myös yksinkertaista, jos niin voisi sanoa tarinaa vähättelemättä. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohdista käsiteltiin sydämen särkymistä. "Kun lasi tai lautanen putoaa maahan, kuuluu kova räsähdys. Kun ikkuna menee rikki, pöydänjalka katkeaa tai taulu putoaa seinältä, seurauksena on erilaisia ääniä. Mutta kun sydän särkyy, siitä ei kuulu hiiskahdustakaan. Voisi kuvitella, että niin tärkeän elimen kuin sydämen särkymisestä aiheutuisi koko maailman kovin rysähdys tai edes jokin merkkiääni kuten kongin kumahdus tai kellon kilahdus. Mutta se tapahtuu hiljaa, ja sydämen omistaja melkein toivoo, että siihen liittyisi meteliä, joka veisi huomion pois kivusta." Joskus rakkaus on näkymätöntä. Pitää vain uskaltaa uskoa.
Arvosana: 9
Tämä kirja ei itse asiassa ollut vielä lukuvuorossa, mutta lähti silti mukaan koulutusreissulle ja imaisi mukaansa niin, että junamatka meni varsin vikkelästi sitä lukiessa. Jotenkin odotin sellaista kepeää, helppoa matkalukemista, mutta vaikka kirja oli kyllä sellainen hyvän mielen kirja, eivät sen aiheet mitään heppoisia olleet. Olen aiemmin lukenut yhden Cecelia Ahernin kirjan, The Gift, ja hän tuntuu ottaneen haastekseen isojen aiheiden käsittelyn. Ja mielestäni selviytyy haasteestaan varsin hyvin, dramatisoimatta, saarnaamatta, liikoja moralisoimatta, pienen ihmisen elämää seuraamalla.
Yllätysvieraassa seurataan sisustussuunnittelija Elizabeth Eganin elämää ja kasvutarinaa. Elizabetin elämässä kaikki on tiukasti valvotussa järjestyksessä. Kaikella on oma paikkansa, kaiken tulee olla harmonista ja siistiä ja ennalta suunniteltua. Elizabethin järjestyksen maailmaa rikkoo holtiton sisko, jota Elizabeth on kasvattanut äidin lähdettyä seikkailemaan Elizabethin ollessa 12-vuotias ja josta tämä kantaa edelleen huolta samoin kuin sulkeutuneesta ja katkeroituneesta isästään. Velvollisuudentuntoinen Elizabeth on myös adoptoinut siskonsa pojan Luken.
Eräänä päivänä Luke saa näkymättömän ystävän, Ivanin, jonka läsnäolo saa Elizabethin kovin hämilleen. Ivan järkeistetään mielikuvitusystäväksi, mutta pian Elizabethkin tapaa Ivanin, joka tuo Elizabethin elämään iloa, naurua, leikkisyyttä, spontaaniutta, rakkautta ja uskoa. Kovan työn takana tuo kaikki tosin on. Elizabethin on kohdattava vuosia kytenyt tuska ennen kuin muutos on mahdollinen.
Tarina on todella lämminhenkinen. Siinä vuorottelevat Elizabethin kontrolloiva ja järkeilevä ajattelu ja toiminta ja Ivanin naiivi hämmästely, osuvat huomiot ja kommentit. Lämminhenkistä ja oivaltavaa, vaikkakin tarina kätkee alleen niinkin suuren ja surullisen aiheen. Niin ja samalla myös yksinkertaista, jos niin voisi sanoa tarinaa vähättelemättä. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohdista käsiteltiin sydämen särkymistä. "Kun lasi tai lautanen putoaa maahan, kuuluu kova räsähdys. Kun ikkuna menee rikki, pöydänjalka katkeaa tai taulu putoaa seinältä, seurauksena on erilaisia ääniä. Mutta kun sydän särkyy, siitä ei kuulu hiiskahdustakaan. Voisi kuvitella, että niin tärkeän elimen kuin sydämen särkymisestä aiheutuisi koko maailman kovin rysähdys tai edes jokin merkkiääni kuten kongin kumahdus tai kellon kilahdus. Mutta se tapahtuu hiljaa, ja sydämen omistaja melkein toivoo, että siihen liittyisi meteliä, joka veisi huomion pois kivusta." Joskus rakkaus on näkymätöntä. Pitää vain uskaltaa uskoa.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Cecelia Ahern: The Gift
Pvm: 4.1.2010
Arvosana: 8½
Jouluaamuna poika heittää kalkkunan sisään ikkunasta. Poika pidätetään ja kuulusteluhuoneessa poliisi alkaa kertoa tälle niskoittelevalle teinipojalle tarinaa. Tarinaa Lou Suffernista, miehestä, jolle raha, status, maine ja menestys olivat pääasia. Miehestä, jonka elämä pyöri kiireen ja velvollisuuksien ympärillä; isästä, jonka elämää hallitsi työ. Eräänä aamuna Lou päästää huomaamattaan elämäänsä kodittoman miehen, Gabrielin, Gaben. Hiljalleen Gabe alkaa toimia Loun peilinä tämän omaan elämään. Lou on pohjimmiltaan hyvä mies, vaikka sitä on äärimmäisen vaikea löytää tuon röyhkeän, ahneen ja itsekkään kuoren alta. Gabe antaa Loulle arvokkaan lahjan, ajan, minkä avulla Lou saa tilaisuuden osoittaa, millainen mies hän oikeasti on.
Tarina kertoo loppujen lopuksi ajasta ja valinnoista. Aikaa ei voi hallita, se kuluu koko ajan ja on kiinni omista valinnoistamme ja arvoistamme, miten käytettävissä olevan ajan käytämme. Ja mikä se sitten on tärkeää? Mitä valintoja teemme? Pistää ajattelemaan. Tarinan loppu on melko arvattava, mutta silti surullinen ja liikuttava. Gaben henkilöllisyyden arvasi melko varhain, mutta uskonnolliseksi tarinaa ei voi kuitenkaan sanoa millään muotoa. Sen sijaan inhimilliseksi ja herkäksi kylläkin. Mukavasti kirjoitettu, eteenpäin kulkeva, helppo tarina, jota on mukava näin lomalla lukea.
Arvosana: 8½
Jouluaamuna poika heittää kalkkunan sisään ikkunasta. Poika pidätetään ja kuulusteluhuoneessa poliisi alkaa kertoa tälle niskoittelevalle teinipojalle tarinaa. Tarinaa Lou Suffernista, miehestä, jolle raha, status, maine ja menestys olivat pääasia. Miehestä, jonka elämä pyöri kiireen ja velvollisuuksien ympärillä; isästä, jonka elämää hallitsi työ. Eräänä aamuna Lou päästää huomaamattaan elämäänsä kodittoman miehen, Gabrielin, Gaben. Hiljalleen Gabe alkaa toimia Loun peilinä tämän omaan elämään. Lou on pohjimmiltaan hyvä mies, vaikka sitä on äärimmäisen vaikea löytää tuon röyhkeän, ahneen ja itsekkään kuoren alta. Gabe antaa Loulle arvokkaan lahjan, ajan, minkä avulla Lou saa tilaisuuden osoittaa, millainen mies hän oikeasti on.
Tarina kertoo loppujen lopuksi ajasta ja valinnoista. Aikaa ei voi hallita, se kuluu koko ajan ja on kiinni omista valinnoistamme ja arvoistamme, miten käytettävissä olevan ajan käytämme. Ja mikä se sitten on tärkeää? Mitä valintoja teemme? Pistää ajattelemaan. Tarinan loppu on melko arvattava, mutta silti surullinen ja liikuttava. Gaben henkilöllisyyden arvasi melko varhain, mutta uskonnolliseksi tarinaa ei voi kuitenkaan sanoa millään muotoa. Sen sijaan inhimilliseksi ja herkäksi kylläkin. Mukavasti kirjoitettu, eteenpäin kulkeva, helppo tarina, jota on mukava näin lomalla lukea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)