maanantai 22. syyskuuta 2014

Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Pvm: 19.9.2014
Arvosana: 9

Tykästyin Cecilia Samartinin tapaan kirjoittaa ja kertoa tarinaa lukiessani Kaunista sydäntä ja niin päädyin tarttumaan myös tähän hänen toiseen teokseensa. Tämäkin tarina oli hyvin koskettava ja erittäin miellyttävää luettavaa.

Kirja kertoo nuoresta meksikolaistytöstä, Jamiletista, joka elää Meksikossa varsin vaatimattomissa oloissa. Hänellä on selässään pitkä ja ruma syntymämerkki, minkä vuoksi häntä vierroksutaan ja kartetaan taikauskoisessa kotikylässään. Äitinsä kuoltua Jamilet päättää yrittää loikata tätinsä luokse Amerikkaan tienaamaan rahaa syntymämerkin poistoon. Jamilet päätyy töihin mielisairaalaan, jossa hänelle annetaan varsin erikoinen pesti. Hänen tehtävänään on huolehtia ylimmän kerroksen vanhasta herrasta, joka on hyvin vaativa potilas. Jamiletille annetaan ohje välttää kaikkea turhaa keskustelua potilaan kanssa. Herra Peregrino päätyy kuitenkin kertomaan Jamiletille tarinaansa ja Jamilet kuuntelee ja eläytyy potilaan tarinaan koko sielullaan. Heidän välilleen kasvaa side, joka auttaa heitä molempia.

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Pvm: 24.8.2014
Arvosana: 9

Koskettava ja ihana tarina, joka ei säästänyt kyyneliltä! Miellyttävää lukea ja niin helppo eläytyä. Suosittelen!

Kirja kertoo El Salvadorissa kasvaneesta Anasta, joka joutui kohtaamaan lapsuudessaan järkyttävän tragedian. Ana päätyy Kaliforniaan luostariin, hänellä on vankka vakaumus pyhittää elämänsä Jumalalle. Mutta Ana osoittautuu taitavaksi lasten kanssa ja hänet pestataan varakkaaseen amerikkalaisperheeseen lastenhoitajaksi. Pestin oli määrä olla määräaikainen, mutta aina tapahtui jotain, minkä takia hän jatkoi Trellisien perheessä. Kirjassa seurataan samanaikaisesti niin nykyhetkeä kuin Anan ja Trellisien perheen tarinaa menneisyydestä nykyhetkeen. Nykyhetkessä Ana valvoo miehensä kuolinvuoteella ja yrittää sovitella menneisyydessä tapahtuneita väärinkäsityksiä.

George R.R. Martin: A Clash og Kings

Pvm: 25.7.2014
Arvosana: 9

Kesälomalla sain päätökseen tänän vuoden vaihteessa aloitetun tiiliskiven, joka siis seuraa Game of Thrones -teosta ja on toinen osa sarjassa A Song of Ice and Fire. Luen näitä englanniksi, sillä sain ensimmäisen osan lahjaksi Australiasta ja oli luontevaa jatkaa samalla kielellä.

Kirja jatkaa siis siitä, mihin Game of Thrones jäi. Kuninkaita on vähän siellä sun täällä ja sota käy melko raakana. Tarinan kulkua seurataan usean eri henkilön näkökulmasta, eri puolilla maata. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja kasvavat tässä toisessa osassa vielä entisestään ja heistä tulee esille monenlaisia piirteitä. Oma henkilökohtainen suosikkini tässä osassa taitaa olla Winterfellin Arya Stark, joka joutuu melkoiseen seikkailuun, mutta on vahva selviytyjä.

Tarinaan on helppo päästä sisään aina uudestaan ja uudestaan, vaikka välissä olis ollu pidempikin tauko. Välillä lukiessa kyllä tuli vähän pitkästymistä, jotenkin tarina venyi vähän liikaa ja siksikin pääsi taukoja lukemiseen tulemaan. Mutta niin jää taas tarina kutkuttavaan paikkaan, että kolmannen osan 1. osaan on tartuttava melko pian :)

Gil McNeil: Oman elämänsä puikoissa

Pvm: 27.5.2014
Arvosana: 7

Tämän vuoden lukemiston päivittäminen on kaikilta muilta kiireiltä jäänyt, mutta laitetaanpa nyt muutamia ylös. Yksi kevään kirjoista oli Oman elämänsä puikoissa, kirja, jonka olin ostanut jostain alennusmyynnistä.

Kirja kertoo Jo Mackenziestä, leskeksi jääneestä kahden pikkupojan äidistä, joka muuttaa miehensä kuoltua Lontoon kuhinasta maalle Broadgate Bayn pikkukaupunkiin. Jo on innokas käsityöihminen ja etenkin neulominen on lähellä Jon sydäntä. Jo ottaa hoitaakseen isoäitinsä vanhan lankakaupan ja päättää tehdä neulomisesta trendikästä. Samalla tietysti seurataan Jon ja hänen lähipiirinsä elämän- ja ihmissuhdekiemuroita. Ja kaikkialla neuoltaan.

Ihanhan tuon luki, joskaan teksti ei ollut erityisen mukaansatempaisevaa. Dialogit olivat jotenkin tönkköjä ja kaikkialle työnnettiin neulomista vähän keinotekoisestikin. Tietäisin parempiakin kirjoja suositella luettavaksi.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about The Boy

Pvm: 24.2.2014
Arvosana: 9

Pakkohan uusi Bridget Jones oli saada ja lukea, vaikken oikein vanhan lämmittelyyn uskokaan.

Bridget on kypsynyt keski-ikään, kaksi lasta, mutta iki-ihana Mark Darcy on poissa. Bridget on kyllä rouva Darcy, mutta surullista kyllä leski. Aina välillä Bridget muistelee haikeana perhe-elämää Markin ja lasten kanssa, muutoin kirjassa ollaan vahvasti nykyhetkessä. Nykyhetkessä, jossa Bridget pyörittää yksinhuoltajaäidin arkea, yrittää luoda uraa käsikirjoittajana, päättää opetalla deittailusäännöt ja päästä eroon uudesti syntyneestä neitsyydestään. Tässä kaikessa häntä omalla erikoisella tavallaan tukevat ja myötäelävät mm. Tom, Jude, Talitha ja Daniel. Bridget ottaa haltuun Twitterin ja löytää rinnalleen kolmekymppisen Roxterin, jonka kanssa on fyysisestä ikäerosta huolimatta henkisesti samalla aaltopituudella. Lasten koulussa Bridgetiä ärsyttää ja myöhemmin myös hämmentää herra Wallaker, salskea keski-ikäinen liikunnanopettaja.

Päiväkirjapäivitykset, viestittelyt ja kerronta on taattua, hulvatonta Bridget Jonesia. Bridget on oma naiivi, höpsö itsensä, jolle sattuu ja tapahtuu ja josta ei voi olla pitämättä. Vaikken lämmittelyistä niin pidäkään, niin 3. Bridget Jones oli viihdyttävää luettavaa ja voin suositella niille, jotka ovat valmiit siirtymään Bridgetin kanssa pieruhuumorin sävyttämään keski-ikään.

lauantai 28. joulukuuta 2013

David Safier: Huono karma

Pvm: 14.12.2013
Arvosana: 8

Kim Lange on menestyvä tv-tähti ja perheenäiti. Eräänä iltana kohtalo puuttuu peliin ja Kim kuolee. Kuolee ja syntyy uudelleen, muurahaisena. Käy ilmi, että Kim on elämänsä aikana kartuttanut itselleen melkoisen määrän huonoa karmaa kohtelemalla muita huonosti. Hyvää karmaa voi kuitenkin yrittää kerätä tässä uudessa elämässä, sekä sitä seuraavassa että sitä seuraavassa seuraavassa. Tallustaessaan maan kamaralla muurahaisena, marsuna, koirana ja monena muuna Kimille kirkastuu, mikä todella oli hänen elämässään parasta, hänelle oikeasti tärkeää. Harmi vain, että hän tajuaa sen vasta nyt, kuolleena. Lopujen lopuksi Kim kuitenkin pääsee hyvän karman saattelemana Nirvanaan ja saavuttaa onnen.

Ei mikään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus, mutta ihan mukavaa ja mutkatonta lomalukemista. Sanoma sinänsä on tärkeä, mutta kirja ei sinällään ole erityisen koskettava. Tyyli on enemmän humoristinen kuin koskettava.

Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema

Pvm: 4.12.2013
Arvosana: 8½

Siilin eleganssin tekijä vie lukijan tällä kertaa makumatkalle kuolevan ruokakriitikon muistelmiin. Pierre Arthens on Ranskan vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko, joka makaa kuolinvuoteellaan ja yrittää tavoittaa muistina syövereistä sen elämänsä tärkeimmän maun. Hän käy läpi monenmoisia makukokemuksia ja niihin liittyneitä tilanteita ja lukija pääsee samalla tutustumaan tähän erikoiseen kulinaristiin. Herra Arthens ei ole mikään kovinkaan miellyttävä persoona, vaan itseasiassa varsin vastenmielinen. Tämä tekee lukukokemuksesta varsin mielenkiintoisen. Miten suhtautua kuolevaan kulinaristiin, joka omien muistelmiesna perusteella paljastuukin itsekeskeiseksi ja epämiellyttäväksi henkilöksi. Toisaalta taas kulinaristin kuvaukset makukokemuksista ovat varsin aistikkaita ja tekee mieli päästä herkuttelemaan. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.