Pvm: 15.6.2008
Arvosana: 8
Sanan mahti jatkaa tavallaan Näkemisen lahjan -tarinaa. Tarina kertoo kansasta ja kaupungista, jotka on alistettu valloittajien toimesta. Valloittajien, joille kirjat ovat demoneja. Kirjoja on kuitenkin säilynyt piilossa Oraakkelin talossa, jossa vanha väylävouti opettaa nuoren Memerin lukemaan. Memeristä tulee lopulta lukija, jonka kautta Oraakkeli puhuu. Rauha saadaan sovittua ja Memer suunnittelee lähtevänsä Gryn, Orrecin ja leijonan mukana kiertämään vieraita maita ja oppimaan uutta.
Saa nähdä, mitä jatkossa käy, jatkoa kun selkeästi on tulossa. Kirja oli nyt kuitenkin jotenkin köykäinen ja ehkä ennemminkin ns. nuorten kirja. Lukijasta on tulut vanha ja vaativa...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursula K. Le Guin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ursula K. Le Guin. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Ursula K. Le Guin: Toinen tuuli
Pvm: 25.7.2003
Arvosana: 10-
Maameren tarinat -sarjan 6. osa. Tämä oli kuin kaiken aiemman yhteen kasaava osa. Tarinassa tärkeässä osassa on monia aiemmin esiteltyjä henkilöitä, kaikki tässä yhdessä: kuningas, Tenar, Tehanu ja Orm Irian (Sudenkorento). Gedkin on taas mukana, mutta pysyttelee tarinassa sivummalla. Lohikäärmeiden ja ihmisten muinoin tekemää sopimusta on rikottu. Kuolleet pyrkivät muurin yli. Muutos, se jota on ennustettu jo aiemmin mm. Ogionin kuollessa, on tapahtumassa. Lohikäärmeet uhkaavat.
Hurjan mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa! Le Guin on kirjailijana lukijaa kunnioittava ja arvostava. Lukijaa ei pidetä tyhmänä, jolle pitää selittää kaikki, vaan lukijan mielikuvitus saa olla se, joka luo sanoille laajemman kontekstin ja merkityksen. Lukijan annetaan oivaltaa. Tämän osan kuluessa minulle valkeni juuri tuo taika, jolla Le Guin pitää otteessaan: niukka, mutta rikas ja mielikuvia herättävä kerronta. Siksi kirjat ovat melko ohuita, mutta tuntuvat sisältävän tuplasti tuhdimman tarinan.
Arvosana: 10-
Maameren tarinat -sarjan 6. osa. Tämä oli kuin kaiken aiemman yhteen kasaava osa. Tarinassa tärkeässä osassa on monia aiemmin esiteltyjä henkilöitä, kaikki tässä yhdessä: kuningas, Tenar, Tehanu ja Orm Irian (Sudenkorento). Gedkin on taas mukana, mutta pysyttelee tarinassa sivummalla. Lohikäärmeiden ja ihmisten muinoin tekemää sopimusta on rikottu. Kuolleet pyrkivät muurin yli. Muutos, se jota on ennustettu jo aiemmin mm. Ogionin kuollessa, on tapahtumassa. Lohikäärmeet uhkaavat.
Hurjan mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa! Le Guin on kirjailijana lukijaa kunnioittava ja arvostava. Lukijaa ei pidetä tyhmänä, jolle pitää selittää kaikki, vaan lukijan mielikuvitus saa olla se, joka luo sanoille laajemman kontekstin ja merkityksen. Lukijan annetaan oivaltaa. Tämän osan kuluessa minulle valkeni juuri tuo taika, jolla Le Guin pitää otteessaan: niukka, mutta rikas ja mielikuvia herättävä kerronta. Siksi kirjat ovat melko ohuita, mutta tuntuvat sisältävän tuplasti tuhdimman tarinan.
Ursula K. Le Guin: Kertomuksia maamereltä
Pvm: 13.7.2003
Arvosana: 9
Maameren tarinat –sarjan 5. osa, joka koostuu eripituisista kertomuksista ja vaikuttaa lähes novellikokoelmalta. Lukija saa laajemman kuvan Maameren elämästä erilaisten ihmisten näkökulmasta ja tämä tekee koko tästä Maameren maailmasta lukijalle entistä eheämmän ja elävämmän. Osa novelleista on hyvin lyhyitä, mutta samalla hyvin eläviä, ja kaikki tarpeellinen tulee sanotuksi. Mikään tarina ei jää irralliseksi, vaikka ne ovatkin omia kokonaisuuksiaan. Ne voi liittää joko aiemmin kerrottuihin, jo tuttuihin asioihin tai sitten ne vain yksinkertaisesti heijastelevat tuota mahtavaa Maameren maailmaa. Omaksi suosikikseni nousi viimeinen kertomus, Sudenkorento, joka johdattelee sarjan seuraavaan osaan, jota ilmeisesti ei voi jättää lukematta.
Arvosana: 9
Maameren tarinat –sarjan 5. osa, joka koostuu eripituisista kertomuksista ja vaikuttaa lähes novellikokoelmalta. Lukija saa laajemman kuvan Maameren elämästä erilaisten ihmisten näkökulmasta ja tämä tekee koko tästä Maameren maailmasta lukijalle entistä eheämmän ja elävämmän. Osa novelleista on hyvin lyhyitä, mutta samalla hyvin eläviä, ja kaikki tarpeellinen tulee sanotuksi. Mikään tarina ei jää irralliseksi, vaikka ne ovatkin omia kokonaisuuksiaan. Ne voi liittää joko aiemmin kerrottuihin, jo tuttuihin asioihin tai sitten ne vain yksinkertaisesti heijastelevat tuota mahtavaa Maameren maailmaa. Omaksi suosikikseni nousi viimeinen kertomus, Sudenkorento, joka johdattelee sarjan seuraavaan osaan, jota ilmeisesti ei voi jättää lukematta.
Ursula K. Le Guin: Tehanu
Pvm: 15.6.2003
Arvosana: 9½
Maameren tarinat –sarjan 4. osa. Tässä osassa ei ollut sellaista magian tuntua kuin kenties aiemmin. Aiemmista osista tuttu Gedkin tuli mukaan tarinaan vasta melko lopussa. Keski-ikäinen Tenar oli adoptiotyttö Therrunsa kanssa pääosassa. He hoitivat kuolleen Ogionin taloa kurjuuden riivaamassa Gontissa. Kirjassa oli paljon lähes realismilta vaikuttavaa kurjuuden ja ihmisten pahuuden kuvausta. Le Guinin kerronta oli silti samaa vahvan vangitsevaa ja eläviä mielikuvia herättävää kuin mihin on jo aiemmin tottunut. Gedin kohtalo säälitti, mutta kirjan loppu oli niin tiivistunnelmainen ja yllättävä, että se sai ajatukset siirtymään täysin tähän pieneen mysteeriseen tyttöön ja tämän tulevaisuuteen. Kaiken kaikkiaan mahtava lukuelämys, joka ennakoi tarinalle myös jatkoa.
Arvosana: 9½
Maameren tarinat –sarjan 4. osa. Tässä osassa ei ollut sellaista magian tuntua kuin kenties aiemmin. Aiemmista osista tuttu Gedkin tuli mukaan tarinaan vasta melko lopussa. Keski-ikäinen Tenar oli adoptiotyttö Therrunsa kanssa pääosassa. He hoitivat kuolleen Ogionin taloa kurjuuden riivaamassa Gontissa. Kirjassa oli paljon lähes realismilta vaikuttavaa kurjuuden ja ihmisten pahuuden kuvausta. Le Guinin kerronta oli silti samaa vahvan vangitsevaa ja eläviä mielikuvia herättävää kuin mihin on jo aiemmin tottunut. Gedin kohtalo säälitti, mutta kirjan loppu oli niin tiivistunnelmainen ja yllättävä, että se sai ajatukset siirtymään täysin tähän pieneen mysteeriseen tyttöön ja tämän tulevaisuuteen. Kaiken kaikkiaan mahtava lukuelämys, joka ennakoi tarinalle myös jatkoa.
Ursula K. Le Guin: Kaukaisin ranta
Pvm: 23.2.2003
Arvosana: 9
Maameren tarinat -sarjan 3. osa. Enää ei niin yllättänyt, ettei kirja jatkanut siitä mihin se edellisessä osassa jäi. Ged oli jo vanha mies ja oli kohonnut arkkimaagiksi. Maamerellä tapahtuu kummia: taikuus katoaa, sanat katoavat, eivät tehoa. Ged lähtee selvittämään outouksia nuoren Enlandin prinssin, Arrenin kanssa. Kaikki selviää lopulta ja tasapaino palautetaan, mutta Ged joutuu maksamaan siitä kovan hinnan.Hyvä tarina, joskin välillä hieman kyllästytti, siitä 9. Seikkailu Maameren merillä oli aika pitkästyttävää luettavaa toisinaan. Tässä osassa oli myös esillä ennemminkin Arrenin ajatuksia, itse tarinaa ja tapahtumia lukija seurasi joko ulkopuolisen kertojan tai Arrenin kautta. Ged jäi hahmona etäiseksi ja arvoitukselliseksi, mikä oli sääli, hän kun oli ensimmäisessä osassa niin mahtava tyyppi.Lukemani trilogia oli se alkuperäinen Maameren tarinat -trilogia. Nyttemmin on tullut pari uutta osaa. Saa nähdä luenko, tästä jäi niin hyvä maku, ettei sitä halua latistaa.
Arvosana: 9
Maameren tarinat -sarjan 3. osa. Enää ei niin yllättänyt, ettei kirja jatkanut siitä mihin se edellisessä osassa jäi. Ged oli jo vanha mies ja oli kohonnut arkkimaagiksi. Maamerellä tapahtuu kummia: taikuus katoaa, sanat katoavat, eivät tehoa. Ged lähtee selvittämään outouksia nuoren Enlandin prinssin, Arrenin kanssa. Kaikki selviää lopulta ja tasapaino palautetaan, mutta Ged joutuu maksamaan siitä kovan hinnan.Hyvä tarina, joskin välillä hieman kyllästytti, siitä 9. Seikkailu Maameren merillä oli aika pitkästyttävää luettavaa toisinaan. Tässä osassa oli myös esillä ennemminkin Arrenin ajatuksia, itse tarinaa ja tapahtumia lukija seurasi joko ulkopuolisen kertojan tai Arrenin kautta. Ged jäi hahmona etäiseksi ja arvoitukselliseksi, mikä oli sääli, hän kun oli ensimmäisessä osassa niin mahtava tyyppi.Lukemani trilogia oli se alkuperäinen Maameren tarinat -trilogia. Nyttemmin on tullut pari uutta osaa. Saa nähdä luenko, tästä jäi niin hyvä maku, ettei sitä halua latistaa.
Ursula K. Le Guin: Atuanin holvihaudat
Pvm: 26.12.2002
Arvosana: 9½
Maameren tarinat -sarjan 2. osa. Moniin fantasiakirjoihin verrattuna käsissäni olevan trilogian osat ovat kuin novelleja, tämäkin oli vain vajaa 200s. Tarina etenee koko ajan suoraviivaisesti hyppimättä sivupoluille, ja niinpä sen luki nopeasti. Yllätyin, kun lähes puoleenväliin sai lukea ilman, että luulemaani päähenkilöä oli edes mainittu. Tämän osan päähenkilö olikin Tenar eli Nimettömien ylipapitar Arha. Häntä aluksi sääli, sitten inhosi ja lopuksi taas ehkä hieman sääli. Tarina ei nivoutunut niin tiiviisti ensimmäiseen osaan kuin olin odottanut, muttei se loppujen lopuksi haitannut. Huonompi osa kuin ensimmäinen? Ei nyt ihan niinkään, tämä vain oli jotenkin köykäinen, ja lyhyt. Mielenkiinnolla odotan, palataanko Tenariin trilogian viimeisessä osassa. Jos ei, niin tämä tarina tuntuu kovin irralliselta.
Arvosana: 9½
Maameren tarinat -sarjan 2. osa. Moniin fantasiakirjoihin verrattuna käsissäni olevan trilogian osat ovat kuin novelleja, tämäkin oli vain vajaa 200s. Tarina etenee koko ajan suoraviivaisesti hyppimättä sivupoluille, ja niinpä sen luki nopeasti. Yllätyin, kun lähes puoleenväliin sai lukea ilman, että luulemaani päähenkilöä oli edes mainittu. Tämän osan päähenkilö olikin Tenar eli Nimettömien ylipapitar Arha. Häntä aluksi sääli, sitten inhosi ja lopuksi taas ehkä hieman sääli. Tarina ei nivoutunut niin tiiviisti ensimmäiseen osaan kuin olin odottanut, muttei se loppujen lopuksi haitannut. Huonompi osa kuin ensimmäinen? Ei nyt ihan niinkään, tämä vain oli jotenkin köykäinen, ja lyhyt. Mielenkiinnolla odotan, palataanko Tenariin trilogian viimeisessä osassa. Jos ei, niin tämä tarina tuntuu kovin irralliselta.
Ursula K. Le Guin: Maameren velho
Pvm: 25.12.2002
Arvosana: 10-
Maameren tarinat -sarjan ensimmäinen osa. Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjotettu, luin heti yhdeltä istumalta osan puolen väliin. Sinänsä mukavaa fantasiaa, sillä tarina ei tunnu mitenkään ns. liian yliampuvalta, vaikka kaikkea outoa tapahtuukin, muodonmuutoksia myöten.Tarinan päähenkilö on nuori Varpushaukka, tosinimeltään Ged. Hänestä tulee Roken koulussa velho, mutta nuoren velho-oppilaan elämä muuttuu myös muuten radikaalisti. Seurattu elämänjakso on kuin veitsellä kahtia leikattu. Mielenkiintoista tarinassa oli esitelty elämänfilosofia: taikoja ei tehdä vain huvin vuoksi, vaan kaikella on vaikutuksensa tasapainoon. Nuorten on tätä vaikea käsittää ja Gedkin oppii sen kantapään kautta. Perinteinen taistelu hyvän (valon) ja pahan (pimeyden) väliltä löytyy, samoin tosiystävätkin ja oppi-isät.Miinus piti antaa melko "helposta" lopusta. Ei karmeita, kovia taisteluita, vaan viisauden ja kasvun ratkaisu. Toisaalta siitä on hyvä jatkaa tarinan seuraavaan osaan. Niin, ja toisaalta tässä vältettiin jaarittelua. Siihen tämä kirja ei ainakaan sortunut, vaan juoni oli tiivis paketti, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Tiiviydestä huolimatta lukijalle välittyi elävästi se tarinan kannalta tärkeä piina ja rauhattomuus, joka varjosti Gedin elämää.
Arvosana: 10-
Maameren tarinat -sarjan ensimmäinen osa. Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjotettu, luin heti yhdeltä istumalta osan puolen väliin. Sinänsä mukavaa fantasiaa, sillä tarina ei tunnu mitenkään ns. liian yliampuvalta, vaikka kaikkea outoa tapahtuukin, muodonmuutoksia myöten.Tarinan päähenkilö on nuori Varpushaukka, tosinimeltään Ged. Hänestä tulee Roken koulussa velho, mutta nuoren velho-oppilaan elämä muuttuu myös muuten radikaalisti. Seurattu elämänjakso on kuin veitsellä kahtia leikattu. Mielenkiintoista tarinassa oli esitelty elämänfilosofia: taikoja ei tehdä vain huvin vuoksi, vaan kaikella on vaikutuksensa tasapainoon. Nuorten on tätä vaikea käsittää ja Gedkin oppii sen kantapään kautta. Perinteinen taistelu hyvän (valon) ja pahan (pimeyden) väliltä löytyy, samoin tosiystävätkin ja oppi-isät.Miinus piti antaa melko "helposta" lopusta. Ei karmeita, kovia taisteluita, vaan viisauden ja kasvun ratkaisu. Toisaalta siitä on hyvä jatkaa tarinan seuraavaan osaan. Niin, ja toisaalta tässä vältettiin jaarittelua. Siihen tämä kirja ei ainakaan sortunut, vaan juoni oli tiivis paketti, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Tiiviydestä huolimatta lukijalle välittyi elävästi se tarinan kannalta tärkeä piina ja rauhattomuus, joka varjosti Gedin elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)