Pvm: 6.2.2008
Arvosana: 10
Viimeinen Harry Potter, mitäpä siitä sanoisi. Hyvä, yksinkertaisesti vain hyvä. Pitkälle ollaan tultu ekan kirjan lapsista ja tapahtumista. Nyt on tosi kyseessä ja paljon kysymyksiä ratkasitavana. Harry, Harmonie ja Ron jatkavat vaarallista matkaa kolmistaan ja tarina alkaa muistuttaa tietyllä tapaa Taru Sormusten Herrasta -tarinaa: on pitkä, tumma matka edessä kohti tuntematonta, missio tuhota esine, joka aiheutaa pahaa. Onneksi tästä samankaltaisuuden tunteesta pääsee eroon, kun juoni kehittyy omille mahtaville urilleen ja huipentuu varsin toivotulla tavalla. Kerronta pitää edelleen otteessaan ja on vain pakko lukea eteenpäin kellosta välittämättä. Hahmot ovat kasvaneet ja kehittyneet edelleen, mikä teke sarjasta mielenkiintoisen seurattavan. Lopun kappale, 19 years later, on hieno päätös. Ikävä tätä maailmaa tulee, ei voi mitään, mutta sarja on tällaisena vailla vertaistaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste J.K. Rowling. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste J.K. Rowling. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
J.K. Rowling: Harry Potter and the Half-Blood Prince
Pvm: 23.7.2006
Arvosana: 9
Ensimmäinen lukemani Harry Potter, jolle ei arvosanaa 10. Kirja oli hyvä, jopa mahtava, siitä ei pääse mihinkään. Piti tiukasti otteessaan, kuten edellisetkin, ja se oli pakko lukea loppuun heti samantien, yötä myöten ;)
Harry oli Sirius Mustan kuoleman musertama, mutta ei ollenkaan niin ärsyttävä teini kuin edellisessä osassa. Nyt sen sijaan Ron ja Harmonie olivat sotajalalla, mikä vaikutti ystävyyssuhteisiin. Ystävyksiä ei kuitenkaan koeteltu ollenkaan niin kuin aiemmin. Lord Voldemortia ei varsinaisesti esiinny kirjassa ollenkaan. Sen sijaan Dumbledore pitää Harrylle yksityistunteja, joiden aikana perehdytään tarkkaan Tom Riddlen historiaan ja persoonaan. Loppu on aivan uskomaton! Eihän näin voi käydä!! Tosin hohtoa himmensi se, että sisko-kultani oli möläyttänyt sen minulle 3kk sitten...
Kirjan arvosanaa heikentää juuri tuo loppu, mutta eri syystä. Tämä kirja oli kuin pitkän pitkä alkupuhe viimeiselle osalle. Mitään varsinaista taistelua ei käyty, mitään suurta salaisuutta ei selvitetty tai suurta saavutettu. Ennemminkin oli vain epäonnistumisia. Tuntui, että pitkässä tarinassa ei varsinaisesti päästy mihinkään ja oli hieman pettynyt olo kirjan luettua. Varsinkin, kun päätösosaa pitää taas odottaa.
Arvosana: 9
Ensimmäinen lukemani Harry Potter, jolle ei arvosanaa 10. Kirja oli hyvä, jopa mahtava, siitä ei pääse mihinkään. Piti tiukasti otteessaan, kuten edellisetkin, ja se oli pakko lukea loppuun heti samantien, yötä myöten ;)
Harry oli Sirius Mustan kuoleman musertama, mutta ei ollenkaan niin ärsyttävä teini kuin edellisessä osassa. Nyt sen sijaan Ron ja Harmonie olivat sotajalalla, mikä vaikutti ystävyyssuhteisiin. Ystävyksiä ei kuitenkaan koeteltu ollenkaan niin kuin aiemmin. Lord Voldemortia ei varsinaisesti esiinny kirjassa ollenkaan. Sen sijaan Dumbledore pitää Harrylle yksityistunteja, joiden aikana perehdytään tarkkaan Tom Riddlen historiaan ja persoonaan. Loppu on aivan uskomaton! Eihän näin voi käydä!! Tosin hohtoa himmensi se, että sisko-kultani oli möläyttänyt sen minulle 3kk sitten...
Kirjan arvosanaa heikentää juuri tuo loppu, mutta eri syystä. Tämä kirja oli kuin pitkän pitkä alkupuhe viimeiselle osalle. Mitään varsinaista taistelua ei käyty, mitään suurta salaisuutta ei selvitetty tai suurta saavutettu. Ennemminkin oli vain epäonnistumisia. Tuntui, että pitkässä tarinassa ei varsinaisesti päästy mihinkään ja oli hieman pettynyt olo kirjan luettua. Varsinkin, kun päätösosaa pitää taas odottaa.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
J. K. Rowling: Harry Potter and the Order of the Phoenix
Pvm: 5.9.2003
Arvosana: 10
Hankala antaa arvosanaa, kun joka kirja on toistaan parempi ja jo ensimmäinen oli 10! Ensimmäinen Harry Potter, jonka luin englanniksi. Mutta ihan sama fiilis luki sitten englanniks tai suomeks. Alku oli vauhdikkaampi kuin aiemmin: ankeuttajien hyökkäys toi säpinää ja kertoi, että asiat olivat nyt hullusti. Taikamaailma ei uskonut Harryä ja Dumbledorea, että Voldemort oli palannut. Taikaministeriö tuntui olevan muiden käskynalainen ja kieltävän aktiivisesti totuuden. Pieni joukko, Order of the Phoenix, oli kuitenkin jo aloittanut työn pahan torjumiseksi. Joukkoon kuului mm. Harrin kummisetä Sirius. Tylypahkan elämän tukahduttu prof. Umbridge pikku hiljaa valtansa alle ja arki oli ankeaa. Lopuksi kohtaaminen Voldemortin ja hänen joukkonsa (Death Eaters) kanssa, taistelu ja osittainen voitto. Jännää!Ei voinut laskea hetkeksikään kädestään. Monia teemoja käsiteltiin ja monelta kannalta. Rowlingin kursailematon tyyli jättää myös tilaa lukijan omille tulkinnoille. Itse aloin todella ärsyyntyä Harryyn: vihainen, tottelematon ja jotenkin yliahdistunut ja helposti reagoiva teini. Ärsyttävää. Onko tuolla ennen läsnäolemattomalla vihalla kenties jokin funktio tulevaisuudesa? Toisaalta Rowling kuvaa sankarin/päähahmon, joka on hyvin inhimillinen, siis muutakin kuin vain mukava, rohkea ja ihailtava. Seuraavan osan tulen kyllä lukemaan myös englanniksi, kun tähän terminologiaan on nyt tottunut.
Arvosana: 10
Hankala antaa arvosanaa, kun joka kirja on toistaan parempi ja jo ensimmäinen oli 10! Ensimmäinen Harry Potter, jonka luin englanniksi. Mutta ihan sama fiilis luki sitten englanniks tai suomeks. Alku oli vauhdikkaampi kuin aiemmin: ankeuttajien hyökkäys toi säpinää ja kertoi, että asiat olivat nyt hullusti. Taikamaailma ei uskonut Harryä ja Dumbledorea, että Voldemort oli palannut. Taikaministeriö tuntui olevan muiden käskynalainen ja kieltävän aktiivisesti totuuden. Pieni joukko, Order of the Phoenix, oli kuitenkin jo aloittanut työn pahan torjumiseksi. Joukkoon kuului mm. Harrin kummisetä Sirius. Tylypahkan elämän tukahduttu prof. Umbridge pikku hiljaa valtansa alle ja arki oli ankeaa. Lopuksi kohtaaminen Voldemortin ja hänen joukkonsa (Death Eaters) kanssa, taistelu ja osittainen voitto. Jännää!Ei voinut laskea hetkeksikään kädestään. Monia teemoja käsiteltiin ja monelta kannalta. Rowlingin kursailematon tyyli jättää myös tilaa lukijan omille tulkinnoille. Itse aloin todella ärsyyntyä Harryyn: vihainen, tottelematon ja jotenkin yliahdistunut ja helposti reagoiva teini. Ärsyttävää. Onko tuolla ennen läsnäolemattomalla vihalla kenties jokin funktio tulevaisuudesa? Toisaalta Rowling kuvaa sankarin/päähahmon, joka on hyvin inhimillinen, siis muutakin kuin vain mukava, rohkea ja ihailtava. Seuraavan osan tulen kyllä lukemaan myös englanniksi, kun tähän terminologiaan on nyt tottunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)