Pvm: 25.5.2012
Arvosana: 7½
Jostain syystä tämä leskikuningatar Elisabethin tarina ei oikein sytyttänyt eikä temmannut minua mukaansa. Kirja kertoo leskeksi jääneen Elisabeth Woodwillen tarinan 1400-luvun lopun Englannissa, jossa kunikaat vaihtuvat tiuhaan serkusten ja veljesten havitellessa kruunua itselleen. Leskeksi jäänyt ja mielestään vääryyttä kokenut Elisabeth haluaa keskustella tilanteestaan nuoren kuninkaan Edvard IV:n kanssa, mutta nuoret rakastuvatkin toisiinsa ja kunnianhimoisesta Elisabethista tulee Edvardin puoliso ja Englannin Yorkin huoneen kuningatar. Elisabeth synyttää Edvardille liudan lapsia ("vaimo vuoteeseen!" tuntui olevan kunikaan lempilauseita), myös kruununperillisiä, Edvardin yrittäessä pitää kunnianhimoiset York-veljensä sekä kruunua havittelevan Lancasterin suvun kurissa. Elisabeth itse on veden jumalattaren, Melusianan, sukua ja hänellä on omat lahjansa, joilla yrittää turvata oman Riversin suvun aseman vallan kahvassa Yorkin suvun rinnalla. Lopulta Edvard kuitenkin sairastuu ja kuolee ja Elisabethin ja tämän lasten asema on varsin tukala. Juonitteluja, pettureita, tyhjiä lupauksia ja surua, sitä siitä kaikesta sitten seuraa. Elisabeth on kuitenkin päättänyt selvitä ja taistelee viimeiseen asti.
Aihe ihan mielenkiintoinen ja perustui historiallisiin faktoihin, mutta jostain syytä tarina ja sen henkilöt jäivät minulle etäisiksi eikä juoni temmannut mukaansa niin, että olisi ollut palava halu lukea ja päästä tarinassa eteenpäin. Kirja lojui yöpöydällä ja etenin aina silloin tällöin pätkä kerrallaan. Ei kirja huono ollut, muttei nyt varsinaisesti huikaissutkaan. En kyllä poissulkisi sitäkään, että vielä joskus tarttuisin kirjan jatko-osaan, sillä kyllähän tuo tarina kesken jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti