sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus

Pvm: 17.7.2008
Arvosana: 10

Kirja, joka pitää otteessaan ja tarina, jota ei saa mielestään. Aivan mahtava! Kertoo vanhasta arvostetusta kirjailijasta, Vida Winteristä, jonka menneisyydestä kukaan ei tiedä mitään, ainakaan totuutta. Yllättäen hän pyytää nuoren, vanhojen kirjojen ystävän, Margaretin kirjoittamaan elämänkertansa. Vida Winterin tarina on mykistävä ja salamyhkäinen ja Margaret on täysin sen pauloissa selvittäen sen osia pala palalta. Tarinan rakenne on perinteinen ja etenee loogisesti eteenpäin ja tästä pidin, se sopi tähän. Millään muotoa ei kuitenkaan tylsä, sillä juoni on täynnä yllätyksiä ja mystiikkaa. Ihmistä ei myöskään ihannoida, vaan ihmisluonnon kaikki puolet tuodaan kaikessa raakuudessaan esiin.

Katja Kallio: Karilla

Pvm: 9.7.2008
Arvosana: 7

Kirja kertoo tarinaa kolmesta sisaruksesta ja veljestä, jotka eivät ole ennen olleet tietoisia toisistaan, mutta jotka yhteisen isän kuoltua tapaavat toisensa. Pääasiassa seurataan tarinaa vanhimman Katariinan näkökulmasta, mutta tarinaa kertovat myös muut sisarukset, Olli, hotellin pitäjä ja parin tytön äidit.

Outo kirja mielestäni, ei mitään erityisen hilpeää luettavaa. Vanhimman Katariinan käytös, tunteet ja ajatukset olivat välillä tosi outoja, mutta tosielämässä olisivat varmaan kuvatunlaisia olleetkin. Jokatapauksessa ei oikein sytyttänyt.

Ursula K. LeGuin: Sanan mahti

Pvm: 15.6.2008
Arvosana: 8

Sanan mahti jatkaa tavallaan Näkemisen lahjan -tarinaa. Tarina kertoo kansasta ja kaupungista, jotka on alistettu valloittajien toimesta. Valloittajien, joille kirjat ovat demoneja. Kirjoja on kuitenkin säilynyt piilossa Oraakkelin talossa, jossa vanha väylävouti opettaa nuoren Memerin lukemaan. Memeristä tulee lopulta lukija, jonka kautta Oraakkeli puhuu. Rauha saadaan sovittua ja Memer suunnittelee lähtevänsä Gryn, Orrecin ja leijonan mukana kiertämään vieraita maita ja oppimaan uutta.

Saa nähdä, mitä jatkossa käy, jatkoa kun selkeästi on tulossa. Kirja oli nyt kuitenkin jotenkin köykäinen ja ehkä ennemminkin ns. nuorten kirja. Lukijasta on tulut vanha ja vaativa...

J.K.Rowling: Harry Potter and Deathly Hallows

Pvm: 6.2.2008
Arvosana: 10

Viimeinen Harry Potter, mitäpä siitä sanoisi. Hyvä, yksinkertaisesti vain hyvä. Pitkälle ollaan tultu ekan kirjan lapsista ja tapahtumista. Nyt on tosi kyseessä ja paljon kysymyksiä ratkasitavana. Harry, Harmonie ja Ron jatkavat vaarallista matkaa kolmistaan ja tarina alkaa muistuttaa tietyllä tapaa Taru Sormusten Herrasta -tarinaa: on pitkä, tumma matka edessä kohti tuntematonta, missio tuhota esine, joka aiheutaa pahaa. Onneksi tästä samankaltaisuuden tunteesta pääsee eroon, kun juoni kehittyy omille mahtaville urilleen ja huipentuu varsin toivotulla tavalla. Kerronta pitää edelleen otteessaan ja on vain pakko lukea eteenpäin kellosta välittämättä. Hahmot ovat kasvaneet ja kehittyneet edelleen, mikä teke sarjasta mielenkiintoisen seurattavan. Lopun kappale, 19 years later, on hieno päätös. Ikävä tätä maailmaa tulee, ei voi mitään, mutta sarja on tällaisena vailla vertaistaan.

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita

Pvm: 30.12.2007
Arvosana: 9½

Loistava Englannin poikakouluun sijoittuva tarina, joka pitää otteessaan. Kaksi minä-kertojaa, portinvartijan lapsi ja koulun vanhin opettaja. Takaumia portinvartijan lapsen lapsuuteen on paljon, kerrotaan ikäänkuin kahta tarinaa samanaikaisesti ja välillä se hieman hämmensi, että missä sitä oikein nyt mennään.

Tarinan juoni rakentuu suuren huijauksen ja tietynlaisen koston ympärille. Kohteena on St. Oswaldin poikakoulu, mutta syvällä heijastuu kohteena koko yhteiskunnallinen luokitteleva järjestelmä ja siinä olevat näkymättömät rajat. Aina ei tarinaa lukiessa oikein tiedä, miten kertojiin ja heidän tekoihinsa oikein suhtautuisi. Ja lopun paljastus yllättää lukijan todella. Sitä voi vain ihailla kirjailijan taitoa luoda lukijalle mielikuvia ja oletuksia, jotka lopussa romutetaan täysin. Lukija tuli huijatuksi =)

Dan Brown: Murtamaton linnake

Pvm: 25.7.2007
Arvosana: 8-

Brown jatkaa linjaansa salaisuuksien ja juonittelujen parissa, tai oikeastaan, tästä hän aloitti. Romaani on alunperin hänen ensimmäisensä. Aihe, yhdysvaltojen salainen turvallisuuspalvelu ja viestien murtaminen, on sinänsä mielenkiintoinen, mutta juonen kaava ja kerronnan keinot toistavat itseään, kun on lukenut jo useamman Brownin teoksen. Meteoriitissa se ei niin paljon haitannut, mutta tässä kylläkin. Juoni on mukaansa tempaava, mutta lukija tietää, mitä odottaa, vain aihe tuo uutta. Sitäkin olisi voinut moniulotteisuudessaan pohtia syvemminkin. Esim. juuri tuota yksityisyys vs. maan turvallisuus, kuka valvoo valvojaa yms. Kyllähän näihin teemoihin monasti viitattiinkin, mutta juonellisesti sen olisi voinut ottaa mukaan niin, että teemoja olisi todella pohdittu. Kokonaisuudessaan vauhdikas ja viihdyttävä, hieman jännitystä, mutta pinnallinen.

Orhan Pamuk: Valkoinen linna

Pvm: 6.6.2007
Arvosana: 6½

"Nobel-palkitun Orhan Pamukin kansainvälinen läpimurtoteos!" hehkutetaan kirjan takakannessa. Tähän nähden uskomattoman tylsä, joskaan ei kovin paksu kirja (216s.). Nuori italialainen oppinut joutuu Turkkiin vangiksi ja vankilasta turkkilaisen, ulkoisen kaksoisolentonsa orjaksi ja loppujen lopuksi sisälle tämän elämään. Juoni on outo ja erittäin mielikuvituksellinen ja se saa lukemaan kirjan loppuun. Teksti vaan on turhan jaarittelevaa omaan makuuni, eivätkä henkilöiden pohdinnat sytytä. Joku tosin voi kuvata tekstiä "syvän runolliseksi proosaksi" kuten kirjan takakannessa, mutta henkilökohtaisesti ei uponnut.