sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Pvm: 7.7.2013
Arvosana: 9½

Harris- ja Ahern-fanin ohella minusta on selvästi tulossa Zafón-fani. Taivasten vankia vielä lukiessani ostin yöpöydälle odottamaan jo seuraavan, Marinan. Zafónin tekstiä on miellyttävä lukea. Siinä on huumoria, dialogit ovat sujuvia ja teksti on sopivan kuvailevaa ja tunelmia luovaa. Ja vaikka tämä on nyt kolmas teos, joka ammentaa tietyllä tavalla samasta saavista, on siinä silti yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Ja tietysti myös jotain vanhaa ja tuttua Tuulen varjon ja Enkelipelin lukeneille, lähinnä henkilöhahmojen ja kehyskertomuksen osalta.

Taivasten vanki raottaa Semperejen kirjakaupan apulaisen Fermín Romero de Torressin arvoituksellista taustaa, josta mies itse mieluummin vaikenisi iäksi. Fermín on menossa naimisiin ja teknisesti ottaen Fermín on kuollut mies. Kuollut mies ei voi mennä virallisesti ja kunniallisesti naimisiin, joten Fermínin on pakko avautua ongelmastaan ja siihen johtaneista olosuhteista parhaalle ystävälleen Daniel Semperelle. Se mitä Fermín Romero de Torres sitten Danielille kertoo, muuttaa Danielin elämän iäksi ja nostaa koston nuoren miehen mieleen. Ja mikä yhdistää Danielin ja tuon mielipuolikirjailijan, David Martin, Taivasten vangin?

Mukaansatempaavaa, miellyttävää lukea, viihdyttävää, yllätyksellisiä käänteitä, diktatuurin kauheuksia ja inhimillisiä henkilöhahmoja. Tätä kaikkea on Taivasten vanki. Ihan parasta kesälukemista!

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Pvm: 6.7.2013
Arvosana: 8

Ihanaa! Kesä ja kesäkirjat. Kesälukemistoni aloitti Pia Heikkilän Afganistaniin sijoittuva chicklit-tyyppinen teos Operaatio Lipstick. "Tuntematon sotilas kohtaa Bridget Jonesin - ja sitten he menevät sänkyyn." -HS - siteerataan takakanessa. Joo, periaatteessa kyllä näin. Mutta todellisuudessa kirjan teksti ei ole sujuvuudessaan missään nimessä verrattavissa Bridget Jonesiin, ideaa ja yritystä kyllä on ihan kiitettävästi.

Kirjan päähenkilö on 32-vuotias Anna Sandström, brittiläis-suomalainen kokenut sotatoimittaja. Anna elää sinkkutytön elämää Kabulissa ja tekee kenttämatkoja eri puolille sodan runtelemaa Afganistania. Kunnianhimoinen toimittaja ei päästä hyvää juttua käsistään ja sen eteen on joskus hieman venytettävä sääntöjä. Mutta kun toimitaympäristö on Afganistan, sääntöjen venytäminen voi olla toisinaan melkoisen vaarallista puuhaa. Luotiliivit ja hyvät suhteet sotilashenkilöihin, niillä mennään pitkälle. Ja onhan niitä sotilaita ihan kiva myös katsella ja toki myös kokeillakin, sinkkuelämää kun vietetään. Bridgetjonesmaiseen tyyliin Annalle sattuu ja tapahtuu, etenkin sydämiä sykäyttävän, salaperäisen herra Herkun läsnäollessa. Operaatio Lipstick pistetään pystyyn, kun Annan parhaan ystävän, Kellyn, sydän särjetään. Naisen kosto on suloinen, tässä tapauksessa päämääränä paljastaa Roisto-Richin hämärät asekauppapuuhat talibaneiden kanssa.

Kirjan kuvaukset Afganistanista, sotilasoperaatioista ja toimintakohtauksista ovat mukavan erilaista luettavaa. Ja myös uskottavia; kirjalija tietää, mistä kirjoittaa. Myös kuvaukset Kabulin juhlista ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Lukija jää miettimään, mikä on oikeasti se todellisuus, jota tämä kirja fiktion kautta heijastelee. Länsimainen avustustyöntekijä, diplomaatti, toimittaja jne. omassa pikku kuplassaan keskellä toista, hyvin erilaista kultturia itsemurhapommittajien tehdessä tuhoa viereisessä korttelissa ja taisteluiden terrorisoidessa tavallisten ihmisten elämää. Yritys saada bridget jones kakkonen tähän ympäristöön on hyvä, mutta ei kovin onnistunut. Tai jotenkin tekstistä jää sellainen töksähtänyt fiilis. Jäin miettimään, toimisiko teksti englanniksi paremmin ja onko enemmän toimituksellinen ongelma vai mikä. Mutta mukavan erilainen ja paikoitellen vauhdikas kirja, joskin joiltain juonen käänteiltä turhan ennalta-arvattava.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Joanne Harris: Persikoiden aikaan

Pvm: 3.4.2013
Arvosana: 9½

Yksi suosikkikirjailijoistani palasi jatkamaan yhden suosikkihahmoni tarinaa ja kirjan lukeminen oli kuin kotiin olisi palannut. Pienestä suklaapuodista ja Karamallikengistä tuttu Vianne Rocher palaa pieneen Lansquenetin kylään, jossa monikulttuuriset mausteet hämmentävät perinteistä ranskalaista kyläelämää. Ja loppuratkaisu on tutun harrismaisen yllätyksellinen ja siksi niin viehättävä ja herkullinen.

Vianne Rocher saa yllättäen kirjeen kuolleelta ystävältään, Armandelta. Armande kehoittaa Viannea palaamaan Lansquenetiin ja poimimaan persikkapuunsa kypsät hedelmät. Armande myös ennakoi Lansquenetin tarvitsevan Viannen apua ja miten oikeassa hän haudan takaa onkaan. Lansquenetiin on muuttanut muslimiyhteisö ja yhteiselo kyläläisten kanssa ei sitten sujukaan ihan ongelmattomasti. Kylää hämmentää burkhaan pukeutunut arvoituksellinen nainen, joka herättää voimakkaita tunteita joen molemmilla puolin. Kouluna toiminut pieni suklaapuoti joutuu tuhopolton kohteeksi ja syytettynä on Lasquenetin oma pastori Reynaud, jonka asema seurakuntansa paimenena horjuu pahemman kerran. Mitä epätodennäköisimmät liittolaiset, Vianne ja Reynaud, pyrkivät yhdessä saattamaan kylän asiat paremmalle tolalle. Pari purkillista persikkahilloa ja muutama suussasulava tryffeli, niillä päästään hyvään alkuun.

Harris on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen ja aluksi olin hieman skeptinen. Mutta Vianne Rocher solahtaa tähän monikulttuuriseen tarinaan varsin luontevasti ja tarina on taidokkaasti kirjoitettu. Jos tämä olisi ensimmäinen lukemani Harrisin kirja, olisin ehkä ollut vielä yllättyneempi loppuratkaisusta kuin nyt olin. Kirjailijan tyyli on jo sen verran tuttu, että olin jo aavistellut tiettyjä asioita ja myös loppuratkaisu sopi kuvaan täydellisesti. Ehkä tuon tietyn ennakoitavuuden vuoksi ihan kympin kirjaksi tämä ei yltänyt, vaikka todella miellyttävä ja koukuttava lukukokemus olikin ja nautin kirjasta täysin siemauksin.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Anna Godbersen: Ihania päiviä

Pvm: 24.3.2013
Arvosana: 9

Jazztyttö peilaa kirjasta tutut Cordelia Grey, Letty Larkspur ja Astrid Donal jatkavat iloista ja huoletonta elämäänsä sekä omien polkujensa etsintää tässä Godbersenin sarjan toisessa kirjassa. Tuttua ja turvallista Godbersenia, mukaansa tempaavaa, kevyttä ja sujuvasti etenevää kevätpäivän viihdettä.

Cordelia haluaa kantaa kortensa kekoon isänsä bisnesten jatkajana ja saa vastuulleen yökerhon avaamisen. Cordelia on niin uppoutunut tehtäväänsä, että ystävyyssuhteetkin meinaavat kärsiä. Mutkikas suhde huippulentäjän kanssa hämmentää Cordeliaa entisestään. Letty sen sijan etsii edelleen tietään estraadeille ja etenee pettymysten ja sattumusten kautta uudeksi Manhattanin tähdeksi, joka saa loppujen lopuksi vielä varsin nimekkään suojelijan. Astrid harjoittelee emännän tehtäviä Dogwoodissa ja haaveilee romanttisesta ja loisteliaasta arjesta Charlien rinnalla. Todellisuus lyö kuitenkin kasvoille ja Asrtid rimpuilee sitä vastaan ikävin seuraamuksin. Loppu on kuitenkin, kuinkas muutenkaan, ruusuinen.

Ja kyllähän se kolmaskin osa pitää lukea. Leppoisan raukeita kesälomapäiviä odotellessa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa

Pvm: 9.2.2013
Arvosana: 9

Sattumoisin törmäsin tähän Anna Godbersenin uuden sarjan avausteokseen ja koska pidin edellisestä kovasti, tartuin tähän oitis. Ja sain sitä mitä odotinkin: nautittavaa, sujuvasti kirjoitettua ja mukaansa tempaavaa viihdettä 1920-30 lukujen taitteen New Yorkista.

Keskilännestä New Yorkiin karanneet Cordelia Gray ja Letty Larkspur sekä New Yorkissa hienostoelämää viettävä Astrid Donel ovat kirjan sankarittaret, joiden elämää kirjassa seurataan. Cordelia ja Letty saapuvat New Yorkiin molemmat täynnä unelmia toisenlaisesta, loisteliaasta, vapaasta elämästä. Cordelia saavuttaa salaisen tavoitteensa, isänsä löytämisen, varsin pian ja tutustuu myös velipuolensa värikkääseen tyttöystävään Astridiin, josta tulee Cordelian uusi luottoystävä. Yksin jätetty Letty sen sijaan joutuu etsimään paikkaansa ja elättämään itsensä savuisten salakapakoiden tupakkatyttönä. Tie tähteyteen on sinisilmäiselle maalaistytölle kova ja kivinen. Kesä on täynnä tapahtumia ja lopussa ystävän tuki on jokaiselle tytölle korvaamattoman tärkeää.

Godbersen osaa tyylilajinsa ja kirjaa on nautinnollista lukea. Tyyli on tuttua, mutta Godbersen on luonut mukavasti uudet puitteet ja aivan uudet henkilöhahmot, joiden edesottamuksia on mielenkiintoista seurata. Tätä kirjaa voin lämpimästi suositella sellaiseksi kevyeksi hyvänmielen lukemiseksi.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Martina Haag: Radan väärällä puolella

Pvm: 2.1.2013
Arvosana:5½

Kirja on itsenäinen jatko-osa Martina Haagin romaanille Ihana ja todella rakastettu (ja töissä menee myös superhyvin), jota en ollut lukenut. Hyvin tämä kuitenkin toimi ihan itsenäisenäkin romaanina. Luin tämän kirjan sellaisena kevyenä välipalana ja sitä se olikin. Joskaan se ei oikein temmannut mukaansa ja oli muutenkin jotenkin hyvin köykänen. No tulihan kuitenkin luettua.

Kirja kertoo Bellasta, joka työskentelee TV4:n respassa ja on naimisissa menestyneen ja ihaillun tv-tähden Matten kanssa. Parilla on kaksi poikaa ja perheen arjen pöyrityksestä vastaa pääosin Bella. Arki on kiireistä ja parisuhde tiukilla. Sitten Bellalle tarjoutuu mahdollisuus lähteä yksin lomamatkalle. Suunnitelmissa sattuu kuitenkin kömmähdys ja Bella jääkin kotiin. Perhe kuitenkin luulee hänen lomailevan ja Bella käyttää tilaisuuden hyväkseen ja päättää selvittää miehensa kummallista ja epäilyttävää käytöstä. Se johtaa tietysti kaikenlaisiin kommelluksiin.

Niin kuin totesin, kirja ei oikein sytyttänyt. En oikeastaan suosittele, aikansa voi käyttää niin paljon parempienkin kevyiden kirjojen parissa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

Pvm: 8.10.2012
Arvosana: 6

Huh, lopultakin! Lopultakin sain luettua kirjan loppuun ja pääsen siirtymään johonkin oikeesti hyvään kirjaan. Vaikka kirjan lukeminen oli tosi takkuista ja välillä vain silmäilin edessäni olevia sanoja, en silti voinut jättää kirjaa kesken. En ole koskaan pystynyt. En, vaikka kirja olisi kuinka huono ja vaikka kuinka vakaasti olisin aikonut niin tehdä. Sillä, entäpä, jos kirja yllättääkin? Lopussa odottelee joku huikee oivallus. Tai sitten en vain halua olla luovuttaja. No, jokatapauksessa, tämä kirja oli yhtä uneliaan tasapaksu alusta loppuun eikä siitä ole edes kovin paljoa sanottavaa.

"Älykästä, hauskaa, osuvaa!" lupailee takakansi. Ei mitään niistä. Päähenkilöt kyllä ovat yliopisto-opiskelijoita, mutta tapahtumat ja niiden kuvaukset ovat uneliaita, harmaita ja tylsiä. Päähenkilöitä on kolme: kirjallisuuden opiskelija Madeleine, biologiaa opiskeleva Leonardo sekä uskontotieteistä kiinnostunut Mitchell. Madeleine on rakastunut Leonardoon, Mitchell on rakastunut Madeleineen ja Leonardo kamppailee sairautensa kanssa. Madeleine yrittää rakastaa Leonardon ehjäksi, Mitchell lähtee reppureissaamaan Eurooppaan ja Intiaan. Loppu päättyy jonkinlaiseen alakuloiseen realismiin.