Pvm: 24.2.2014
Arvosana: 9
Pakkohan uusi Bridget Jones oli saada ja lukea, vaikken oikein vanhan lämmittelyyn uskokaan.
Bridget on kypsynyt keski-ikään, kaksi lasta, mutta iki-ihana Mark Darcy on poissa. Bridget on kyllä rouva Darcy, mutta surullista kyllä leski. Aina välillä Bridget muistelee haikeana perhe-elämää Markin ja lasten kanssa, muutoin kirjassa ollaan vahvasti nykyhetkessä. Nykyhetkessä, jossa Bridget pyörittää yksinhuoltajaäidin arkea, yrittää luoda uraa käsikirjoittajana, päättää opetalla deittailusäännöt ja päästä eroon uudesti syntyneestä neitsyydestään. Tässä kaikessa häntä omalla erikoisella tavallaan tukevat ja myötäelävät mm. Tom, Jude, Talitha ja Daniel. Bridget ottaa haltuun Twitterin ja löytää rinnalleen kolmekymppisen Roxterin, jonka kanssa on fyysisestä ikäerosta huolimatta henkisesti samalla aaltopituudella. Lasten koulussa Bridgetiä ärsyttää ja myöhemmin myös hämmentää herra Wallaker, salskea keski-ikäinen liikunnanopettaja.
Päiväkirjapäivitykset, viestittelyt ja kerronta on taattua, hulvatonta Bridget Jonesia. Bridget on oma naiivi, höpsö itsensä, jolle sattuu ja tapahtuu ja josta ei voi olla pitämättä. Vaikken lämmittelyistä niin pidäkään, niin 3. Bridget Jones oli viihdyttävää luettavaa ja voin suositella niille, jotka ovat valmiit siirtymään Bridgetin kanssa pieruhuumorin sävyttämään keski-ikään.
maanantai 24. helmikuuta 2014
lauantai 28. joulukuuta 2013
David Safier: Huono karma
Pvm: 14.12.2013
Arvosana: 8
Kim Lange on menestyvä tv-tähti ja perheenäiti. Eräänä iltana kohtalo puuttuu peliin ja Kim kuolee. Kuolee ja syntyy uudelleen, muurahaisena. Käy ilmi, että Kim on elämänsä aikana kartuttanut itselleen melkoisen määrän huonoa karmaa kohtelemalla muita huonosti. Hyvää karmaa voi kuitenkin yrittää kerätä tässä uudessa elämässä, sekä sitä seuraavassa että sitä seuraavassa seuraavassa. Tallustaessaan maan kamaralla muurahaisena, marsuna, koirana ja monena muuna Kimille kirkastuu, mikä todella oli hänen elämässään parasta, hänelle oikeasti tärkeää. Harmi vain, että hän tajuaa sen vasta nyt, kuolleena. Lopujen lopuksi Kim kuitenkin pääsee hyvän karman saattelemana Nirvanaan ja saavuttaa onnen.
Ei mikään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus, mutta ihan mukavaa ja mutkatonta lomalukemista. Sanoma sinänsä on tärkeä, mutta kirja ei sinällään ole erityisen koskettava. Tyyli on enemmän humoristinen kuin koskettava.
Arvosana: 8
Kim Lange on menestyvä tv-tähti ja perheenäiti. Eräänä iltana kohtalo puuttuu peliin ja Kim kuolee. Kuolee ja syntyy uudelleen, muurahaisena. Käy ilmi, että Kim on elämänsä aikana kartuttanut itselleen melkoisen määrän huonoa karmaa kohtelemalla muita huonosti. Hyvää karmaa voi kuitenkin yrittää kerätä tässä uudessa elämässä, sekä sitä seuraavassa että sitä seuraavassa seuraavassa. Tallustaessaan maan kamaralla muurahaisena, marsuna, koirana ja monena muuna Kimille kirkastuu, mikä todella oli hänen elämässään parasta, hänelle oikeasti tärkeää. Harmi vain, että hän tajuaa sen vasta nyt, kuolleena. Lopujen lopuksi Kim kuitenkin pääsee hyvän karman saattelemana Nirvanaan ja saavuttaa onnen.
Ei mikään tajuntaa räjäyttävä lukukokemus, mutta ihan mukavaa ja mutkatonta lomalukemista. Sanoma sinänsä on tärkeä, mutta kirja ei sinällään ole erityisen koskettava. Tyyli on enemmän humoristinen kuin koskettava.
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema
Pvm: 4.12.2013
Arvosana: 8½
Siilin eleganssin tekijä vie lukijan tällä kertaa makumatkalle kuolevan ruokakriitikon muistelmiin. Pierre Arthens on Ranskan vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko, joka makaa kuolinvuoteellaan ja yrittää tavoittaa muistina syövereistä sen elämänsä tärkeimmän maun. Hän käy läpi monenmoisia makukokemuksia ja niihin liittyneitä tilanteita ja lukija pääsee samalla tutustumaan tähän erikoiseen kulinaristiin. Herra Arthens ei ole mikään kovinkaan miellyttävä persoona, vaan itseasiassa varsin vastenmielinen. Tämä tekee lukukokemuksesta varsin mielenkiintoisen. Miten suhtautua kuolevaan kulinaristiin, joka omien muistelmiesna perusteella paljastuukin itsekeskeiseksi ja epämiellyttäväksi henkilöksi. Toisaalta taas kulinaristin kuvaukset makukokemuksista ovat varsin aistikkaita ja tekee mieli päästä herkuttelemaan. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.
Arvosana: 8½
Siilin eleganssin tekijä vie lukijan tällä kertaa makumatkalle kuolevan ruokakriitikon muistelmiin. Pierre Arthens on Ranskan vaikutusvaltaisin ravintolakriitikko, joka makaa kuolinvuoteellaan ja yrittää tavoittaa muistina syövereistä sen elämänsä tärkeimmän maun. Hän käy läpi monenmoisia makukokemuksia ja niihin liittyneitä tilanteita ja lukija pääsee samalla tutustumaan tähän erikoiseen kulinaristiin. Herra Arthens ei ole mikään kovinkaan miellyttävä persoona, vaan itseasiassa varsin vastenmielinen. Tämä tekee lukukokemuksesta varsin mielenkiintoisen. Miten suhtautua kuolevaan kulinaristiin, joka omien muistelmiesna perusteella paljastuukin itsekeskeiseksi ja epämiellyttäväksi henkilöksi. Toisaalta taas kulinaristin kuvaukset makukokemuksista ovat varsin aistikkaita ja tekee mieli päästä herkuttelemaan. Ihan mielenkiintoinen lukukokemus.
Carlos Ruiz Zafón: Marina
Pvm: 3.9.2013
Arvosana: 9
Huh, olipas karmiva lukukokemus. Siis tarina oli karmiva, ei kirjalliset ansiot. Taivasten vangin jälkeen odotin jotain, en edes oikein tiedä mitä, mutta tämä yllätti minut kyllä totaalisesti. Utuista, haikeaa, mielikuvituksellista, karmivaa, puistattavaa, surullista. Mutta myös niin koukuttavaa ja hienosti kirjoitettua. Vaikka tarina oli ajoittain jopa vastenmielistä luettavaa, niin pakkohan tästä oli pitää, niin mieleenpainuva lukukokemus loppujen lopuksi kuitenkin oli. Kaikki toiminta, jännitys ja vauhti toivat jossain vaiheessa kyllä mieleen nuorisokirjagenren, mutta eipä tuo haitannut.
Kirjan pääosassa on nuori Óscar, joka asuu barcelonalaisessa sisäoppilaitoksessa. Óscar tutustuu sattumalta vanhassa kartanossa asuvaan Marinaan ja tämän isään, Germániin. Salaisuudet kiehtovat nuoria ja pian he joutuvat keskelle vanhaa, jo unohdettua mysteeriä, joka osoittautuu varsinaiseksi painajaiseksi. Painajaiseksi, joka herää henkiin ja josta Óscar ja Marina nipinnapin selviävät.
Arvosana: 9
Huh, olipas karmiva lukukokemus. Siis tarina oli karmiva, ei kirjalliset ansiot. Taivasten vangin jälkeen odotin jotain, en edes oikein tiedä mitä, mutta tämä yllätti minut kyllä totaalisesti. Utuista, haikeaa, mielikuvituksellista, karmivaa, puistattavaa, surullista. Mutta myös niin koukuttavaa ja hienosti kirjoitettua. Vaikka tarina oli ajoittain jopa vastenmielistä luettavaa, niin pakkohan tästä oli pitää, niin mieleenpainuva lukukokemus loppujen lopuksi kuitenkin oli. Kaikki toiminta, jännitys ja vauhti toivat jossain vaiheessa kyllä mieleen nuorisokirjagenren, mutta eipä tuo haitannut.
Kirjan pääosassa on nuori Óscar, joka asuu barcelonalaisessa sisäoppilaitoksessa. Óscar tutustuu sattumalta vanhassa kartanossa asuvaan Marinaan ja tämän isään, Germániin. Salaisuudet kiehtovat nuoria ja pian he joutuvat keskelle vanhaa, jo unohdettua mysteeriä, joka osoittautuu varsinaiseksi painajaiseksi. Painajaiseksi, joka herää henkiin ja josta Óscar ja Marina nipinnapin selviävät.
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Anna Godbersen: Illan pitkät varjot
Pvm: 29.7.2013
Arvosana: 9
Godbersenin toisen, 1920-luvun lopun New Yorkiin sijoittuvan, trilogian päätösosa seuraa uskollisesti edeltäjiään. Mukavaa, sujuvaa luettavaa, sopivasti tapahtumia, yllättäviä ja odotettavia. Nykyisin kiinittää huomiota myös suomennoksiin, usein negatiivisessa mielessä. Tässä siihen ei ollut tarvetta, kerronta ja dialogit ovat sujuvia ja luontevia, eivätkä kirjoitusvirheetkään hyppineet silmille.
Ystävykset Cordelia, Letty ja Astrid ovat löytäneet oman paikkansa New Yorkin sykkeessä. Astrid tunustelee arkea viinatrokari Charlie Greyn vaimona, Letty hioo esiintyjän taitojaan näyttelijäsuojattiensa Valentinen ja Sophian hoivissa ja Cordelia johtaa napakasti salakapakkaansa ja on korviaan myöten rakastunut taitolentäjä Max Darbyyn. Jokaista tyttöä kuitenkin koetellaan, melkoisestikin. Ja kuten sarjan ensimmäisen osan prologissa todettiin, tarinan päättyessä "yksi heistä on kuuluisa, yksi on naimisissa ja yksi on kuollut". Tapahtumien tuiskeessa oli vain kutkuttavaa arvailla, mikä kohtaloista kuuluu kenellekin. Tarinalla oli hyvä päätös, ei liian ennalta-arvattava, mutta luonteva. Cordelian Ohioon jättämän aviomiehen, John Fieldin, tuominen lopussa mukaan tarinaan oli surullisen hellyyttävää, ja ehkä yllättävääkin. Se kuitenkin vielä nivoi alkua ja loppua sopivasti yhteen. Kokonaisuudessaan kirjasta, ja koko trilogiasta, jäi hyvä jälkimaku: mutkatonta viihdettä näin kesäloman ratkoksi.
Arvosana: 9
Godbersenin toisen, 1920-luvun lopun New Yorkiin sijoittuvan, trilogian päätösosa seuraa uskollisesti edeltäjiään. Mukavaa, sujuvaa luettavaa, sopivasti tapahtumia, yllättäviä ja odotettavia. Nykyisin kiinittää huomiota myös suomennoksiin, usein negatiivisessa mielessä. Tässä siihen ei ollut tarvetta, kerronta ja dialogit ovat sujuvia ja luontevia, eivätkä kirjoitusvirheetkään hyppineet silmille.
Ystävykset Cordelia, Letty ja Astrid ovat löytäneet oman paikkansa New Yorkin sykkeessä. Astrid tunustelee arkea viinatrokari Charlie Greyn vaimona, Letty hioo esiintyjän taitojaan näyttelijäsuojattiensa Valentinen ja Sophian hoivissa ja Cordelia johtaa napakasti salakapakkaansa ja on korviaan myöten rakastunut taitolentäjä Max Darbyyn. Jokaista tyttöä kuitenkin koetellaan, melkoisestikin. Ja kuten sarjan ensimmäisen osan prologissa todettiin, tarinan päättyessä "yksi heistä on kuuluisa, yksi on naimisissa ja yksi on kuollut". Tapahtumien tuiskeessa oli vain kutkuttavaa arvailla, mikä kohtaloista kuuluu kenellekin. Tarinalla oli hyvä päätös, ei liian ennalta-arvattava, mutta luonteva. Cordelian Ohioon jättämän aviomiehen, John Fieldin, tuominen lopussa mukaan tarinaan oli surullisen hellyyttävää, ja ehkä yllättävääkin. Se kuitenkin vielä nivoi alkua ja loppua sopivasti yhteen. Kokonaisuudessaan kirjasta, ja koko trilogiasta, jäi hyvä jälkimaku: mutkatonta viihdettä näin kesäloman ratkoksi.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki
Pvm: 7.7.2013
Arvosana: 9½
Harris- ja Ahern-fanin ohella minusta on selvästi tulossa Zafón-fani. Taivasten vankia vielä lukiessani ostin yöpöydälle odottamaan jo seuraavan, Marinan. Zafónin tekstiä on miellyttävä lukea. Siinä on huumoria, dialogit ovat sujuvia ja teksti on sopivan kuvailevaa ja tunelmia luovaa. Ja vaikka tämä on nyt kolmas teos, joka ammentaa tietyllä tavalla samasta saavista, on siinä silti yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Ja tietysti myös jotain vanhaa ja tuttua Tuulen varjon ja Enkelipelin lukeneille, lähinnä henkilöhahmojen ja kehyskertomuksen osalta.
Taivasten vanki raottaa Semperejen kirjakaupan apulaisen Fermín Romero de Torressin arvoituksellista taustaa, josta mies itse mieluummin vaikenisi iäksi. Fermín on menossa naimisiin ja teknisesti ottaen Fermín on kuollut mies. Kuollut mies ei voi mennä virallisesti ja kunniallisesti naimisiin, joten Fermínin on pakko avautua ongelmastaan ja siihen johtaneista olosuhteista parhaalle ystävälleen Daniel Semperelle. Se mitä Fermín Romero de Torres sitten Danielille kertoo, muuttaa Danielin elämän iäksi ja nostaa koston nuoren miehen mieleen. Ja mikä yhdistää Danielin ja tuon mielipuolikirjailijan, David Martin, Taivasten vangin?
Mukaansatempaavaa, miellyttävää lukea, viihdyttävää, yllätyksellisiä käänteitä, diktatuurin kauheuksia ja inhimillisiä henkilöhahmoja. Tätä kaikkea on Taivasten vanki. Ihan parasta kesälukemista!
Arvosana: 9½
Harris- ja Ahern-fanin ohella minusta on selvästi tulossa Zafón-fani. Taivasten vankia vielä lukiessani ostin yöpöydälle odottamaan jo seuraavan, Marinan. Zafónin tekstiä on miellyttävä lukea. Siinä on huumoria, dialogit ovat sujuvia ja teksti on sopivan kuvailevaa ja tunelmia luovaa. Ja vaikka tämä on nyt kolmas teos, joka ammentaa tietyllä tavalla samasta saavista, on siinä silti yllätyksellisyyttä ja jotain uutta. Ja tietysti myös jotain vanhaa ja tuttua Tuulen varjon ja Enkelipelin lukeneille, lähinnä henkilöhahmojen ja kehyskertomuksen osalta.
Taivasten vanki raottaa Semperejen kirjakaupan apulaisen Fermín Romero de Torressin arvoituksellista taustaa, josta mies itse mieluummin vaikenisi iäksi. Fermín on menossa naimisiin ja teknisesti ottaen Fermín on kuollut mies. Kuollut mies ei voi mennä virallisesti ja kunniallisesti naimisiin, joten Fermínin on pakko avautua ongelmastaan ja siihen johtaneista olosuhteista parhaalle ystävälleen Daniel Semperelle. Se mitä Fermín Romero de Torres sitten Danielille kertoo, muuttaa Danielin elämän iäksi ja nostaa koston nuoren miehen mieleen. Ja mikä yhdistää Danielin ja tuon mielipuolikirjailijan, David Martin, Taivasten vangin?
Mukaansatempaavaa, miellyttävää lukea, viihdyttävää, yllätyksellisiä käänteitä, diktatuurin kauheuksia ja inhimillisiä henkilöhahmoja. Tätä kaikkea on Taivasten vanki. Ihan parasta kesälukemista!
lauantai 6. heinäkuuta 2013
Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick
Pvm: 6.7.2013
Arvosana: 8
Ihanaa! Kesä ja kesäkirjat. Kesälukemistoni aloitti Pia Heikkilän Afganistaniin sijoittuva chicklit-tyyppinen teos Operaatio Lipstick. "Tuntematon sotilas kohtaa Bridget Jonesin - ja sitten he menevät sänkyyn." -HS - siteerataan takakanessa. Joo, periaatteessa kyllä näin. Mutta todellisuudessa kirjan teksti ei ole sujuvuudessaan missään nimessä verrattavissa Bridget Jonesiin, ideaa ja yritystä kyllä on ihan kiitettävästi.
Kirjan päähenkilö on 32-vuotias Anna Sandström, brittiläis-suomalainen kokenut sotatoimittaja. Anna elää sinkkutytön elämää Kabulissa ja tekee kenttämatkoja eri puolille sodan runtelemaa Afganistania. Kunnianhimoinen toimittaja ei päästä hyvää juttua käsistään ja sen eteen on joskus hieman venytettävä sääntöjä. Mutta kun toimitaympäristö on Afganistan, sääntöjen venytäminen voi olla toisinaan melkoisen vaarallista puuhaa. Luotiliivit ja hyvät suhteet sotilashenkilöihin, niillä mennään pitkälle. Ja onhan niitä sotilaita ihan kiva myös katsella ja toki myös kokeillakin, sinkkuelämää kun vietetään. Bridgetjonesmaiseen tyyliin Annalle sattuu ja tapahtuu, etenkin sydämiä sykäyttävän, salaperäisen herra Herkun läsnäollessa. Operaatio Lipstick pistetään pystyyn, kun Annan parhaan ystävän, Kellyn, sydän särjetään. Naisen kosto on suloinen, tässä tapauksessa päämääränä paljastaa Roisto-Richin hämärät asekauppapuuhat talibaneiden kanssa.
Kirjan kuvaukset Afganistanista, sotilasoperaatioista ja toimintakohtauksista ovat mukavan erilaista luettavaa. Ja myös uskottavia; kirjalija tietää, mistä kirjoittaa. Myös kuvaukset Kabulin juhlista ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Lukija jää miettimään, mikä on oikeasti se todellisuus, jota tämä kirja fiktion kautta heijastelee. Länsimainen avustustyöntekijä, diplomaatti, toimittaja jne. omassa pikku kuplassaan keskellä toista, hyvin erilaista kultturia itsemurhapommittajien tehdessä tuhoa viereisessä korttelissa ja taisteluiden terrorisoidessa tavallisten ihmisten elämää. Yritys saada bridget jones kakkonen tähän ympäristöön on hyvä, mutta ei kovin onnistunut. Tai jotenkin tekstistä jää sellainen töksähtänyt fiilis. Jäin miettimään, toimisiko teksti englanniksi paremmin ja onko enemmän toimituksellinen ongelma vai mikä. Mutta mukavan erilainen ja paikoitellen vauhdikas kirja, joskin joiltain juonen käänteiltä turhan ennalta-arvattava.
Arvosana: 8
Ihanaa! Kesä ja kesäkirjat. Kesälukemistoni aloitti Pia Heikkilän Afganistaniin sijoittuva chicklit-tyyppinen teos Operaatio Lipstick. "Tuntematon sotilas kohtaa Bridget Jonesin - ja sitten he menevät sänkyyn." -HS - siteerataan takakanessa. Joo, periaatteessa kyllä näin. Mutta todellisuudessa kirjan teksti ei ole sujuvuudessaan missään nimessä verrattavissa Bridget Jonesiin, ideaa ja yritystä kyllä on ihan kiitettävästi.
Kirjan päähenkilö on 32-vuotias Anna Sandström, brittiläis-suomalainen kokenut sotatoimittaja. Anna elää sinkkutytön elämää Kabulissa ja tekee kenttämatkoja eri puolille sodan runtelemaa Afganistania. Kunnianhimoinen toimittaja ei päästä hyvää juttua käsistään ja sen eteen on joskus hieman venytettävä sääntöjä. Mutta kun toimitaympäristö on Afganistan, sääntöjen venytäminen voi olla toisinaan melkoisen vaarallista puuhaa. Luotiliivit ja hyvät suhteet sotilashenkilöihin, niillä mennään pitkälle. Ja onhan niitä sotilaita ihan kiva myös katsella ja toki myös kokeillakin, sinkkuelämää kun vietetään. Bridgetjonesmaiseen tyyliin Annalle sattuu ja tapahtuu, etenkin sydämiä sykäyttävän, salaperäisen herra Herkun läsnäollessa. Operaatio Lipstick pistetään pystyyn, kun Annan parhaan ystävän, Kellyn, sydän särjetään. Naisen kosto on suloinen, tässä tapauksessa päämääränä paljastaa Roisto-Richin hämärät asekauppapuuhat talibaneiden kanssa.
Kirjan kuvaukset Afganistanista, sotilasoperaatioista ja toimintakohtauksista ovat mukavan erilaista luettavaa. Ja myös uskottavia; kirjalija tietää, mistä kirjoittaa. Myös kuvaukset Kabulin juhlista ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Lukija jää miettimään, mikä on oikeasti se todellisuus, jota tämä kirja fiktion kautta heijastelee. Länsimainen avustustyöntekijä, diplomaatti, toimittaja jne. omassa pikku kuplassaan keskellä toista, hyvin erilaista kultturia itsemurhapommittajien tehdessä tuhoa viereisessä korttelissa ja taisteluiden terrorisoidessa tavallisten ihmisten elämää. Yritys saada bridget jones kakkonen tähän ympäristöön on hyvä, mutta ei kovin onnistunut. Tai jotenkin tekstistä jää sellainen töksähtänyt fiilis. Jäin miettimään, toimisiko teksti englanniksi paremmin ja onko enemmän toimituksellinen ongelma vai mikä. Mutta mukavan erilainen ja paikoitellen vauhdikas kirja, joskin joiltain juonen käänteiltä turhan ennalta-arvattava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)