Pvm: 28.4.2010
Arvosana: 9
Tämä kirja ei itse asiassa ollut vielä lukuvuorossa, mutta lähti silti mukaan koulutusreissulle ja imaisi mukaansa niin, että junamatka meni varsin vikkelästi sitä lukiessa. Jotenkin odotin sellaista kepeää, helppoa matkalukemista, mutta vaikka kirja oli kyllä sellainen hyvän mielen kirja, eivät sen aiheet mitään heppoisia olleet. Olen aiemmin lukenut yhden Cecelia Ahernin kirjan, The Gift, ja hän tuntuu ottaneen haastekseen isojen aiheiden käsittelyn. Ja mielestäni selviytyy haasteestaan varsin hyvin, dramatisoimatta, saarnaamatta, liikoja moralisoimatta, pienen ihmisen elämää seuraamalla.
Yllätysvieraassa seurataan sisustussuunnittelija Elizabeth Eganin elämää ja kasvutarinaa. Elizabetin elämässä kaikki on tiukasti valvotussa järjestyksessä. Kaikella on oma paikkansa, kaiken tulee olla harmonista ja siistiä ja ennalta suunniteltua. Elizabethin järjestyksen maailmaa rikkoo holtiton sisko, jota Elizabeth on kasvattanut äidin lähdettyä seikkailemaan Elizabethin ollessa 12-vuotias ja josta tämä kantaa edelleen huolta samoin kuin sulkeutuneesta ja katkeroituneesta isästään. Velvollisuudentuntoinen Elizabeth on myös adoptoinut siskonsa pojan Luken.
Eräänä päivänä Luke saa näkymättömän ystävän, Ivanin, jonka läsnäolo saa Elizabethin kovin hämilleen. Ivan järkeistetään mielikuvitusystäväksi, mutta pian Elizabethkin tapaa Ivanin, joka tuo Elizabethin elämään iloa, naurua, leikkisyyttä, spontaaniutta, rakkautta ja uskoa. Kovan työn takana tuo kaikki tosin on. Elizabethin on kohdattava vuosia kytenyt tuska ennen kuin muutos on mahdollinen.
Tarina on todella lämminhenkinen. Siinä vuorottelevat Elizabethin kontrolloiva ja järkeilevä ajattelu ja toiminta ja Ivanin naiivi hämmästely, osuvat huomiot ja kommentit. Lämminhenkistä ja oivaltavaa, vaikkakin tarina kätkee alleen niinkin suuren ja surullisen aiheen. Niin ja samalla myös yksinkertaista, jos niin voisi sanoa tarinaa vähättelemättä. Yhdessä mieleenpainuvimmista kohdista käsiteltiin sydämen särkymistä. "Kun lasi tai lautanen putoaa maahan, kuuluu kova räsähdys. Kun ikkuna menee rikki, pöydänjalka katkeaa tai taulu putoaa seinältä, seurauksena on erilaisia ääniä. Mutta kun sydän särkyy, siitä ei kuulu hiiskahdustakaan. Voisi kuvitella, että niin tärkeän elimen kuin sydämen särkymisestä aiheutuisi koko maailman kovin rysähdys tai edes jokin merkkiääni kuten kongin kumahdus tai kellon kilahdus. Mutta se tapahtuu hiljaa, ja sydämen omistaja melkein toivoo, että siihen liittyisi meteliä, joka veisi huomion pois kivusta." Joskus rakkaus on näkymätöntä. Pitää vain uskaltaa uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti