perjantai 9. heinäkuuta 2010

Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö

Pvm: 20.6.2010
Arvosana: 5

Ei ole aikoihin ollut minkään kirjan lukeminen näin työlästä ja takkusta. Odotin jollain tapaa maagista ja mystistä kirjaa, hyvää tarinaa, olihan kyseessä palkittu teos (August-palkinnon voittaja). Ei olisi minusta kirjojen viralliseksi arvostelijaksi, kirjallinen makuni ei selvästikään ole riittävän hienostunut. En tajunnut kirjan palkittua ja kehuttua hienoutta ollenkaan. En ollenkaan. Vaikka odotin loppuun asti ja annoin avoimin mielin sille mahdollisuuden. Mutta ei. Omien mietteideni saattaminen sanalliseen muotoon on myös kestänyt. Mitä kirjasta oikein sanoa?

Päällimmäisenä tunteena on edelleen pirstaleisuus. Pikin hampain yritin sietää tätä tarinakatkelmien pirstaleisuutta ja odotin loppuun asti palojen loksahtavan paikoilleen, mutta minä en saanut niistä palasista kokoon mitään ymmärrettävää kokonaisuutta. Että siis miksi kaikki kuolivat, oliko niillä siis joku yhteinen nimittäjä vai ei. Ja koko ajan höpistiin ihmeellisestä Talvipuutarhasta. Paljon melua tyhjästä, sanon minä. Ja kuka olikaan päähenkilö? Oliko se Johanna, vai oliko se Ulla Bäckström, vai kuitenkin papintytär Maj-Gun Maalamaa ja Suzette Packlén, ehkäpä kuitenkin omalla tavallaan kaikki Solveig, Rita, Bengt, Björn ja Doris mukaan lukien?

Tykkään lukea hyvää, oivaltavaa, mielikuvia luovaa ja ennen kaikkea sujuvaa tekstiä. Tämän kirjan tekstiä kuvaisi kenties parhaiten sähkösanoma-tyyli. Mietin pitkään, mikä tässä tökkii, kunnes tajusin sen johtuvan kirjoitustavasta. Se on toteavaa, kappaleet monesti lyhyitä eikä teksti luo eteeni tarinaa kuvina. Lisäksi läpi kirjan palataan samoihin tiettyihin tapahtumiin, toistetaan. Esimerkki yhdestä kappaleesta: " Kaunista. Mutta se haalistuu. Tarmo ei riitä ylöspitoon, tai voima & vastarinta. Tuomitut. Muiden katseet ovat heidän katseitaan. Rita, Solveig jähmettyneinä aikaan. Rumbasäveliä, kivijalka, ilmassa heidän vaiheillaan selittämätön uhka. Toinen tarina vie koko ajan voiton." Ihan kun pitäisi tietää / tajuta jotain jota ei sanota. Tarinassa viitataankin Amerikkalaiseen tyttöön, joka on Fagerholmin aiemmin ilmestynyt kirja. Ehkä olisi pitänyt lukea se, jotta ymmärtäisi tätä. Tiedä häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti