Pvm: 25.12.2002
Arvosana: 10-
Maameren tarinat -sarjan ensimmäinen osa. Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjotettu, luin heti yhdeltä istumalta osan puolen väliin. Sinänsä mukavaa fantasiaa, sillä tarina ei tunnu mitenkään ns. liian yliampuvalta, vaikka kaikkea outoa tapahtuukin, muodonmuutoksia myöten.Tarinan päähenkilö on nuori Varpushaukka, tosinimeltään Ged. Hänestä tulee Roken koulussa velho, mutta nuoren velho-oppilaan elämä muuttuu myös muuten radikaalisti. Seurattu elämänjakso on kuin veitsellä kahtia leikattu. Mielenkiintoista tarinassa oli esitelty elämänfilosofia: taikoja ei tehdä vain huvin vuoksi, vaan kaikella on vaikutuksensa tasapainoon. Nuorten on tätä vaikea käsittää ja Gedkin oppii sen kantapään kautta. Perinteinen taistelu hyvän (valon) ja pahan (pimeyden) väliltä löytyy, samoin tosiystävätkin ja oppi-isät.Miinus piti antaa melko "helposta" lopusta. Ei karmeita, kovia taisteluita, vaan viisauden ja kasvun ratkaisu. Toisaalta siitä on hyvä jatkaa tarinan seuraavaan osaan. Niin, ja toisaalta tässä vältettiin jaarittelua. Siihen tämä kirja ei ainakaan sortunut, vaan juoni oli tiivis paketti, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Tiiviydestä huolimatta lukijalle välittyi elävästi se tarinan kannalta tärkeä piina ja rauhattomuus, joka varjosti Gedin elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti