Pvm: 5.9.2003
Arvosana: 10
Hankala antaa arvosanaa, kun joka kirja on toistaan parempi ja jo ensimmäinen oli 10! Ensimmäinen Harry Potter, jonka luin englanniksi. Mutta ihan sama fiilis luki sitten englanniks tai suomeks. Alku oli vauhdikkaampi kuin aiemmin: ankeuttajien hyökkäys toi säpinää ja kertoi, että asiat olivat nyt hullusti. Taikamaailma ei uskonut Harryä ja Dumbledorea, että Voldemort oli palannut. Taikaministeriö tuntui olevan muiden käskynalainen ja kieltävän aktiivisesti totuuden. Pieni joukko, Order of the Phoenix, oli kuitenkin jo aloittanut työn pahan torjumiseksi. Joukkoon kuului mm. Harrin kummisetä Sirius. Tylypahkan elämän tukahduttu prof. Umbridge pikku hiljaa valtansa alle ja arki oli ankeaa. Lopuksi kohtaaminen Voldemortin ja hänen joukkonsa (Death Eaters) kanssa, taistelu ja osittainen voitto. Jännää!Ei voinut laskea hetkeksikään kädestään. Monia teemoja käsiteltiin ja monelta kannalta. Rowlingin kursailematon tyyli jättää myös tilaa lukijan omille tulkinnoille. Itse aloin todella ärsyyntyä Harryyn: vihainen, tottelematon ja jotenkin yliahdistunut ja helposti reagoiva teini. Ärsyttävää. Onko tuolla ennen läsnäolemattomalla vihalla kenties jokin funktio tulevaisuudesa? Toisaalta Rowling kuvaa sankarin/päähahmon, joka on hyvin inhimillinen, siis muutakin kuin vain mukava, rohkea ja ihailtava. Seuraavan osan tulen kyllä lukemaan myös englanniksi, kun tähän terminologiaan on nyt tottunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti