Pvm: 29.7.2004
Arvosana: 9
Näkijän tarun 3. osa. Nyt, lähes 2 vuotta myöhemmin, ostin tämän uuden painoksen kirjasta, joka oli tarkoitus lukea aikaa sitten. Ja pidin siitä, ehdottomasti. Kahdessa ensimmäisessä osassa olin elänyt niin täysillä mukana tarinassa tuntien elävästi kaiken sen, minkä ajattelin päähenkilö Fitzinkin tuntevan. Ja se oli virhe se, tällä eläytymiskyvyllä ja herkkyydellä. Ihan liian raakoja juttuja oli niin täysillä koettavaksi. Nyt osasin kuitenkin ottaa riittävästi etäisyyttä ja nauttia tarinasta ja elää sen mukana liikaa samaistumatta kehenkään. Tässäkin tarinassa olot olivat nimittäin kovat: ei linnaa, tovereita, ruokaa, lämpöä saatika rakkautta. Myös Fitz oli, täysin ymmärrettävästi, aivan eri ihminen kuin ennen.
Tarina oli hyvä, joskin sen olisi voinut jakaa kahtia: Fitzin ensimmäinen missio on tappaa Valta (ei onnistu) ja toinen löytää kuningas Totuus, mikä onnistuu. Lähellä on kuitenkin monasti, ettei Vallan sotilaat tai taitoryhmä saa Fitziä kiikkiin tai hengiltä. Ikiaikaiset löytyvät Vuorimailta, joskin käänteet ovat hieman surulliset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti