Pvm: 27.5.2005
Arvosana: 8-
Unennäkijöiden trilogian 1. kirja. Jumalia, tavallisia tallaajia, joista jokainen tietysti omanlaisensa hauska persoona, ja sotaa pahiksia vastaan. Kerronta sujuvaa, hyvin kuvattuja ja luotuja henkilöhahmoja, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Juoni ei ollut yllätyksellinen, vaan itseasiassa vähän tylsä. Myös sukkeluudet ja huumori kirjassa oli vähän tylsää - ei ainakaan tähän lukijaan juurikaan uponnut. Ihan ok luettavaa, mutta kuten sanottua, jotain puuttui. Paikka paikoin tarina junnasi, oli sukkeluuksia toinen toisensa perään ja tuntui kuin tarinaa olisi väkisin yritetty paisuttaa. Vasta ensimmäinen sota tuli tässä kirjassa sodittua, vaikka tuntuu, että kyllä sen trilogian olis voinu ympätä yhdeksi kompaktiksi kirjaksi trilogian sijaan. Saa nähä, tuleeko jatko-osia luettua, niin paljoa ei kirja vakuuttanut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste David ja Leigh Eddings. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste David ja Leigh Eddings. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. heinäkuuta 2009
David & Leight Eddings: Polgara, velhottaren tarina
Pvm: 13.7.2004
Arvosana: 8½
Althaluksen luojien aiempi teos, joka ei kuitenkaan mitenkään liittynyt Althaluksen maailmaan, vaan aiempaab Belgrathin taruun. Lukuelämystä ei kuitenkaan haitannut, ainakaan pahemmin, etten ole sitä lukenut. Päähenkilö Polgara oli kaiken kaikkiaan kiva henkilö. Hän oli aika räväkkä tyyppi ja pyöritteli hienosti ihmisiä. Vaikka tarina olikin kunnon fantasiaa (jumalten sotaa jne.), henkilöhahmot oli luotu tosi hyvin ja realistisesti. Henkilöt oli inhimillisiä, rakastavia, surevia, vihaavia ja kaipaavia ihmisiä. Tarina itsessään oli pitkä. Aina kun keskityttiin joidenkin tiettyjen henkilöiden asioihin ja elämään, yleensä Rivan hallitsijasuvun jäsenten, tarina oli eloisa ja mielenkiintoinen. Kirjan puolivälissä oli kohta, jossa Polgara vain pintapuolisesti kertoi nimiä ja tapahtumia ja se oli aika puuduttavaa ja jokseenkin tylsää. Muuten tarina oli kiehtova ja huumoriakin oli hyvin sekoitettu mukaan.
Arvosana: 8½
Althaluksen luojien aiempi teos, joka ei kuitenkaan mitenkään liittynyt Althaluksen maailmaan, vaan aiempaab Belgrathin taruun. Lukuelämystä ei kuitenkaan haitannut, ainakaan pahemmin, etten ole sitä lukenut. Päähenkilö Polgara oli kaiken kaikkiaan kiva henkilö. Hän oli aika räväkkä tyyppi ja pyöritteli hienosti ihmisiä. Vaikka tarina olikin kunnon fantasiaa (jumalten sotaa jne.), henkilöhahmot oli luotu tosi hyvin ja realistisesti. Henkilöt oli inhimillisiä, rakastavia, surevia, vihaavia ja kaipaavia ihmisiä. Tarina itsessään oli pitkä. Aina kun keskityttiin joidenkin tiettyjen henkilöiden asioihin ja elämään, yleensä Rivan hallitsijasuvun jäsenten, tarina oli eloisa ja mielenkiintoinen. Kirjan puolivälissä oli kohta, jossa Polgara vain pintapuolisesti kertoi nimiä ja tapahtumia ja se oli aika puuduttavaa ja jokseenkin tylsää. Muuten tarina oli kiehtova ja huumoriakin oli hyvin sekoitettu mukaan.
David & Leigh Eddings: Althalus
Pvm: 14.8.2003
Arvosana: 9+
Huh, mikä tiiliskivi! Mutta aivan mahtavaa luettavaa. Tainan voisi sanoa jakautuvan neljään eri osaan, vaikka varsinaisesti kirjassa on seitsemän osaa. 1) Seurataan velmumaisen mestarihuijari Althaluksen puuhia, 2) Althalus ja Smarre lukevat kirjaa Talossa Maailman Äärellä, 3) suuri sota Dweian hyvien ja Daevan pahisten välillä ja 4) lopullinen sinetti. Kirjan tyyli on fantasia, siinä ei tavoitellakaan otetta todellisuuteen, vaan lähes kaikki on mahdollista. Todella hyvin luotuja ja uskottavasti kuvattuja henkilöhahmoja, tosi hauskoja! Tarinan sota-osuus tosin oli omaan makuun vähän turhan pitkä, juttu ei aina oikein edennyt. Kirjan lukemiseen on syytä varata hyvin aikaa, ihan pätkittäisenä iltalukemisena se ei varmasti pääse oikein oikeuksiinsa. Pitkät lukutuokiot tuo itse tarinan ja sen juonen parhaiten esille.
Arvosana: 9+
Huh, mikä tiiliskivi! Mutta aivan mahtavaa luettavaa. Tainan voisi sanoa jakautuvan neljään eri osaan, vaikka varsinaisesti kirjassa on seitsemän osaa. 1) Seurataan velmumaisen mestarihuijari Althaluksen puuhia, 2) Althalus ja Smarre lukevat kirjaa Talossa Maailman Äärellä, 3) suuri sota Dweian hyvien ja Daevan pahisten välillä ja 4) lopullinen sinetti. Kirjan tyyli on fantasia, siinä ei tavoitellakaan otetta todellisuuteen, vaan lähes kaikki on mahdollista. Todella hyvin luotuja ja uskottavasti kuvattuja henkilöhahmoja, tosi hauskoja! Tarinan sota-osuus tosin oli omaan makuun vähän turhan pitkä, juttu ei aina oikein edennyt. Kirjan lukemiseen on syytä varata hyvin aikaa, ihan pätkittäisenä iltalukemisena se ei varmasti pääse oikein oikeuksiinsa. Pitkät lukutuokiot tuo itse tarinan ja sen juonen parhaiten esille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)