Raija Oranen: Fanny

Pvm: 14.1.2011
Arvosana: 7½

Pitkä rupeama takana, ei mikään jouhevin lukukokemus. Lukemisen takkuaminen ei johtunut millään muotoa vaikeaselkoisesta tekstistä tms., vaan yksinkertaisesti siitä, että tämä kirja ei oikein temmanut mukaansa.

Kirja kertoo Fanny Grahnista, ruotsalaiset sukujuuret omaavasta suomalaisesta näyttelijättärestä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Suomessa. Fanny kiinnostuu jo lapsena teatterista ja nousee nuorena alle parikymppisenä yhdeksi ihailluimmista näyttelijättäristä. Näyttelijän lupaava ura kuitenkin saa jäädä sivuun Fannyn avioituessa nuoren Paul Sinebrychoffin kanssa. Fanny ja Paul Sinebrychoffin tarinan ohella kirjassa käsitellään vähintään yhtä laajasti Paulin sisaren miehen Ferdinand Wahlbergin elämää. Tarina tosiaan tuntui lukiessa kahdelta itsenäiseltä tarinalta, jotka aina tietyissä kohdissa menivät limittäin ja kohtasivat toisensa erotakseen taas omiksi juonteikseen. Ja välillä tuntui, että nämä kaksi tarinaa yritettiin vähän väkisinkin laittaa kohtaamaan toinen toisensa.

Kirjan taustatyö on selkeästi hyvin hoidettu, kirjassa on paljon selkeästi nähtävillä olevia faktoja, joista jotkut välillä tuntuivat vähän väkisin tarinaan tungetuilta. Esim. Paulin ja taidevälittäjien välinen kirjeenvaihto ei mielestäni ollut mitenkään olennaista luettavaa. Tarina oli kertovaa, siinä kerottiin, mitä Fanny teki, mitä Paul, mitä Wahlbergin elämässä tapahtui ja mitä ympäröivässä yhteiskunnassa samalla tapahtui. Kerronta jäi jotenkin ulkokohtaiseksi, se ei temmannut mukaansa siihen maailmaan, josta se historiallisten faktojen tasolla niin tarkasti kertoi. Sinänsä siis ihan mielenkiintoinen pala suomalaista historiaa ja ajankuvaa, mutta lukuelämyksenä kirja ei ollut mitenkään erityisen mieleenpainuva.

Raija Oranen: Palatsi

Pvm: 23.1.2002
Arvosana: 8

Palladium-trilogian toinen osa ei sytyttänyt samallalailla kuin ensimmäinen, Miljonääri. Tässä historiallisessa tarinassa seurataan Zhukovin perheen elämää 1900-luvulla, tässä toisessa osassa tapahtumapaikkana Pariisi. Alku oli jotenkin puuduttava, mutta pian nousi esiin se tyyli, johon ensimmäisessä osassa tykästyin. Omaan lukutuntumaan saattoi myös vaikuttaa se, että olin juuri lukenut Taru sormusten herrasta -kirjan ja lumoutunut sen maailmasta. Kirjat ovat jo lähtökohdiltaan niin erilaiset: Palatsi perustuu dokumentteihin, Taru sormusten herrasta fiktioon. Jokatapauksessa Palatsissa oli jonkinverran toistoa Miljonääristä, mikä tuntui hieman tylsältä. Taas saatiin lukea Antoninan, saippuakauppias Grigorin temperamenttisen ja uhkean vaimon, syrjähypystä. Sirin ja Grigorin episodi tuntui hieman oudolta ja tuntui aivan liian helpolta loppuratkaisulta. Toisaalta tarinalla on todellisuuspohja ja kai meidän ihmisten käyttäytyminen on niin ennalta-arvattavaa ja ehkä hieman hohdotonta. Muuten kirja kyllä piti mielenkiinnon yllä loppuun asti ja kokonaisuus oli ihan hyvä.