Pvm: 5.10.2003
Arvosana: 8
Hyvä kirja, mutta lyhyt ja jäi siksi hiukan köykäiseksi. Päähenkilö Cecile on vakavasti sairas ja joutuu viettämään joulun sängyssään. Hänen ikkunalaudalleen ilmestyy kuitenkin utelias keskustelukumppani, enkeli Ariel, joka haluaa tietää, millaista on olla lihaa ja verta, aistia maailmaa. Cecile taas haluaa tietää taivaallisista asioista. Kirja saa lukijankin pohtimaan omaa olemassaoloaan ja pohtimaan ja ajattelemaan elämän ihmeellisyyttä: sitä ei todellakaan tule ottaa itsestään selvyytenä. Juuri tämä "herättely" on kirjan parasta antia, tosin voi ehkä joitain ärsyttääkin. Olemasaolopohdiskelun lisäksi kirjasa on vahva uskonnollinen, kristillis-sellainen, lataus, ainakin minulle se sieltä nousi. Miten ja miksi Jumala on luonut sitä mitä on, millainen Isä on jne. Sopi kontekstiin. Mutta siis hiukan köykäinen kirja kuitenkin oli, aineksia olisi ollut syvällisempäänkin. Lasten / varhaisnuorten kirja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenkirja. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli
Pvm: 29.10.2002
Arvosana: 10
Ihana! Oli pakko ostaa itselle tämä klassikko ja lukea se samantien. Lapsena se on minulle luettu ja muistan kuunnelleni sitä kasettikirjana. En kuitenkaan täysin muistanut juonta, mikä oli hyvä, sillä se todella piti otteessaan. Kerrassaan hellyttävä tarina kahdesta veljestä, Joonatanista ja Kaarlesta, jotka siirtyvät tästä maailmasta Nangijalaan ja lopulta Nangilimaan. Satu, jossa hyvä voittaa pahan ja jossa pieni ja pelokas saa oikeasti pelätä. Todella ihailtavasti luotu kertoja, johon lapsi voi samaistua ja löytää sen oman sisäisen rohkeuden poikasen. Eikä satu tuntunut minusta ollenkaan lapselliselta saati heppoiselta! Jännitin välillä kovasti, miten käy ja välillä taas kyyneleet tuli silmiin. Ihana!
Arvosana: 10
Ihana! Oli pakko ostaa itselle tämä klassikko ja lukea se samantien. Lapsena se on minulle luettu ja muistan kuunnelleni sitä kasettikirjana. En kuitenkaan täysin muistanut juonta, mikä oli hyvä, sillä se todella piti otteessaan. Kerrassaan hellyttävä tarina kahdesta veljestä, Joonatanista ja Kaarlesta, jotka siirtyvät tästä maailmasta Nangijalaan ja lopulta Nangilimaan. Satu, jossa hyvä voittaa pahan ja jossa pieni ja pelokas saa oikeasti pelätä. Todella ihailtavasti luotu kertoja, johon lapsi voi samaistua ja löytää sen oman sisäisen rohkeuden poikasen. Eikä satu tuntunut minusta ollenkaan lapselliselta saati heppoiselta! Jännitin välillä kovasti, miten käy ja välillä taas kyyneleet tuli silmiin. Ihana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)