Pvm: 17.7.2011
Arvosana: 9
Joskus lukiossa harjoittelimme tarinan kirjoittamista inhorealismin hengessä. Nuo kirjoitusharjoitukset tulivat mieleni tätä kirjaa lukiessani. Kaikki elämän inhottavat ja ällöt asiat kuvataan hyvin suoraan ja koruttomasti. Tässäkään romaanissa ei siis todellakaan ollut menestyvää ja glamourhenkistä päätähteä, vaan nuhjuinen, elämän kolhima, lääkeaineriippuvainen surkimus, jonka lapsuuden traumat nousivat romaanin tapahtumien myötä pintaan ja joka nyt vaan tahtomattaan joutui aika pahaan pulaan. Hautuumaalla oli synkkää ja kova rankkasade, kömmittiin hautakuilussa, muisteltiin natsien hirmutekoja, viemäri haisi ja sitä rataa. Päävire oli siis varsin synkkä.
Päähenkilö Don Titelman, historian tutkija ja eri kulttuurien symbolien tuntija, pyydetään tutkimaan vanhasta kaivoskuilusta löytynyttä ristiä. Ristiä havittelee kuitenkin myös salainen järjestö, jonka kansa Don joutuu tahtomattaan tekemisiin. Alkaa kilpajuoksu arvoitusten ratkomiseksi. Donilla on apunaan erikoinen asianajaja Eva Strand. Lukija pääsee kurkistamaan Donin ja Evan mukana Euroopan synkkään natsihistoriaan ja sen symboleihin sekä Strinbergin ristin ja tähden salaisuuteen.
Lukiesani ensikerran tästä kirjasta tuli heti mieleeni mikäs muu kuin Dan Brownin DaVinci -koodi. Melkein jätin lukematta, kun ajattelin, että se on jo nähty se laji. Mutta onneksi luin. Kirjan henki on aivan erilainen, henkilöhahmot ovat erilaisia ja tarina on muutoinkin selkeästi omansa. Tokihan yhtäläisyyksiä on, mutta se nyt ehkä liittyy juonen rakenteeseen ja tiettyyn draaman kaareen, joka tällaisissa hyvän ja pahan välisissä kilpajuoksuromaaneissa on. Ällötyskuvauksistaan huolimatta viihdyttävää ja helposti edettävää lukemista, pitää otteessaan niin, että on luettava nopeasti loppuun.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trilleri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trilleri. Näytä kaikki tekstit
maanantai 25. heinäkuuta 2011
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Danielle Trussoni: Enkelioppi
Pvm: 14.3.2011
Arvosana: 10
Pitkästä aikaa vauhdikas, nerokas ja teemaltaan kiehtova jännityskertomus, jota ei vaan voinut laskea käsistään. Juoni lähti heti kuljettamaan lukijaa pitkälle aarteenetsintämatkalle, kun Pyhän Rosan luostarin nuori 23-vuotias sisar Evangeline avaa kirjeen, jossa toimeksiantoaan suorittava taidehistorioitsija Verlaine pyytää lupaa tutustua Pyhän Rosan luostarin arkistoihin. Vastauksen tulisi ehdottomasti olla luostarin ohjeiden mukaan kielteinen, mutta sisar epäröi ja tuo päätös sysää alulle tapahtumien ketjun, joka muuttaa sisar Evangelinen elämän.
Tarina on ikivanha hyvän ja pahan välinen taistelu. Hyvää edustavat enkelitutkijat ja pahaa langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläiset, vallanhaluiset nefilit. Enkeliopista Evangelille kertoo luostarin iäkäs sisar Celestine, joka on nuoruudessaan opiskellut Pariisin enkelitieteellisessä akatemiassa. Celestine on osallistunut tutkimusretkelle, jonka aikana löydettiin mittaamattoman arvokas esine, jonka ei haluttu eikä haluta edelleenkään missään nimessä joutuvan nefilien käsiin. Evangeline saa tietää kuuluvansa enkelitutkijoiden sukuun ja seuraavansa näin isoäitinsä Gabrielan ja edesmenneen äitinsä Angelan jalanjälkiä. Vastassa enkelitutkijoilla on korkea-arvoinen Grigorien nefiliperhe gibboriarmeijoineen.
Myyttejä, arvoituksia, historiallisia tarinoita ja menneisyyden nykyisyyteen kietovia tapahtumia. Pienen palasen liittyminen suurempaan kokonaisuuteen, itsensä löytäminen. Takaa-ajoa, taisteluita ja vaarallisia tilanteita. Ystävyyttä, rakkautta ja petturuutta. Ei ihme, että tästä on tekeillä elokuva. Lukiessa sen pystyi jo näkemään mielessään. Tietyllä tapaa löytyy tyylillisiä yhtäläisyyksiä muihin vastaavanlaisiin romaaneihin, kuten Da Vinci-koodi ja Enkelit ja Demonit, tai elokuviin kuten National Treasure. Mutta tämä on kuitenkin niin omanlaisensa, ei missään nimessä muiden toisinto, vaikka samaan genreen liittyykin. Loppu oli kyllä vähän pettymys, jätti selvästi oven auki jatko-osalle. Ei mitään arvoituksellisia loppuja vastaan, päinvastoin, mutta kun se oli niin ärsyttävän selvä, että jatkoa seuraa, niinkuin elokuvissa. Olisi vain kirjoittanut loistavan dramaattisen lopun ja sillä siisti.
Arvosana: 10
Pitkästä aikaa vauhdikas, nerokas ja teemaltaan kiehtova jännityskertomus, jota ei vaan voinut laskea käsistään. Juoni lähti heti kuljettamaan lukijaa pitkälle aarteenetsintämatkalle, kun Pyhän Rosan luostarin nuori 23-vuotias sisar Evangeline avaa kirjeen, jossa toimeksiantoaan suorittava taidehistorioitsija Verlaine pyytää lupaa tutustua Pyhän Rosan luostarin arkistoihin. Vastauksen tulisi ehdottomasti olla luostarin ohjeiden mukaan kielteinen, mutta sisar epäröi ja tuo päätös sysää alulle tapahtumien ketjun, joka muuttaa sisar Evangelinen elämän.
Tarina on ikivanha hyvän ja pahan välinen taistelu. Hyvää edustavat enkelitutkijat ja pahaa langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläiset, vallanhaluiset nefilit. Enkeliopista Evangelille kertoo luostarin iäkäs sisar Celestine, joka on nuoruudessaan opiskellut Pariisin enkelitieteellisessä akatemiassa. Celestine on osallistunut tutkimusretkelle, jonka aikana löydettiin mittaamattoman arvokas esine, jonka ei haluttu eikä haluta edelleenkään missään nimessä joutuvan nefilien käsiin. Evangeline saa tietää kuuluvansa enkelitutkijoiden sukuun ja seuraavansa näin isoäitinsä Gabrielan ja edesmenneen äitinsä Angelan jalanjälkiä. Vastassa enkelitutkijoilla on korkea-arvoinen Grigorien nefiliperhe gibboriarmeijoineen.
Myyttejä, arvoituksia, historiallisia tarinoita ja menneisyyden nykyisyyteen kietovia tapahtumia. Pienen palasen liittyminen suurempaan kokonaisuuteen, itsensä löytäminen. Takaa-ajoa, taisteluita ja vaarallisia tilanteita. Ystävyyttä, rakkautta ja petturuutta. Ei ihme, että tästä on tekeillä elokuva. Lukiessa sen pystyi jo näkemään mielessään. Tietyllä tapaa löytyy tyylillisiä yhtäläisyyksiä muihin vastaavanlaisiin romaaneihin, kuten Da Vinci-koodi ja Enkelit ja Demonit, tai elokuviin kuten National Treasure. Mutta tämä on kuitenkin niin omanlaisensa, ei missään nimessä muiden toisinto, vaikka samaan genreen liittyykin. Loppu oli kyllä vähän pettymys, jätti selvästi oven auki jatko-osalle. Ei mitään arvoituksellisia loppuja vastaan, päinvastoin, mutta kun se oli niin ärsyttävän selvä, että jatkoa seuraa, niinkuin elokuvissa. Olisi vain kirjoittanut loistavan dramaattisen lopun ja sillä siisti.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Ian McEvan: Sovitus
Pvm: 8.1.2010
Arvosana:8
"Riipaiseva rakkaustarina ja elämän sattumanvaraisuuden tumma kuvaus - jännittävä kuin trilleri", sanotaan kirjan takakannessa. Kirjasta on tehty elokuva, jota en ole nähnyt, ja tarina oli kyllä hyvin elokuvamainen, jopa niin selvästi, että välillä ärsytti.
Tarinassa on neljä osaa, joista 3 sijoittuu toisen maailmansodan alkuvuosiin ja viimeinen vuoteen 1999. Ensimmäisessä, pisimmässä, osassa pohjustetaan ja rakennetaan pitkään ja huolella, lähes piinaten sitä kaiken muuttavaa käännekohtaa, jolle juoni perustuu. Rikosta, johon viitataan ennen sen tapahtumista moneen kertaan ja ikäänkuin selitellään siihen johtaneita olosuhteita, joista tärkeimpänä villin haihattelevissa mielikuvitusmaailmoissa elävän murrosikäisen tytön mieli. Ne mielenliikkeiden maalailevat kuvaukset olivat liian pitkiä, asia olisi tullut selväksi vähemmälläkin. Tai ainakin omaan makuuni olisi istunut napakampi ja eteenpäin menevämpi kerronta. Toki tällä luodaan piinaavaa tunnelmaa, mutta minä ainakin lipsahdin tuosta otteesta pahasti ja hieman tylsistyin.
Toisessa osassa hypätään huono-onnisen ja epäoikeudenmukaisen rangaistuksen kohteeksi joutuneen nuorukaisen matkassa keskelle sotatannerta. Ei, sotakuvaukset eivät ole tämän ylieläytyvän lukijan juttu ja siksi useat sivut menivät silmäillen läpi. Samoin sotasairaalakuvaukset. Kolmannessa osassa nimittäin siirrytään taas tuon nyt jo nuoreksi naiseksi kasvaneen haihattelijan elämään, jossa syyllisyys kalvaa. Omat ja perheen asettamat tulevaisuudensuunnitelmat hylkäämällä ja perheeseen etäisyyttä ottamalla päähenkilö Briony yrittää sovittaa tekojaan, sanojaan.
Viimeinen osa on tämän kirjan helmi ja paljastaa loistavasti rakennetun kehyksen. Kirjaa voisi luulla omaelämänkerraksi. Kirjailija onkin luonut henkilön, jonka äänellä puhuu ja kirjoittaa tämän tarinaa. Mitä traagiselle rakkaustarinalle loppujen lopuksi kävi, kysymys jätetään loppujen lopuksi auki. Aivan loistavaa ja niin uskottavaa!
Arvosana:8
"Riipaiseva rakkaustarina ja elämän sattumanvaraisuuden tumma kuvaus - jännittävä kuin trilleri", sanotaan kirjan takakannessa. Kirjasta on tehty elokuva, jota en ole nähnyt, ja tarina oli kyllä hyvin elokuvamainen, jopa niin selvästi, että välillä ärsytti.
Tarinassa on neljä osaa, joista 3 sijoittuu toisen maailmansodan alkuvuosiin ja viimeinen vuoteen 1999. Ensimmäisessä, pisimmässä, osassa pohjustetaan ja rakennetaan pitkään ja huolella, lähes piinaten sitä kaiken muuttavaa käännekohtaa, jolle juoni perustuu. Rikosta, johon viitataan ennen sen tapahtumista moneen kertaan ja ikäänkuin selitellään siihen johtaneita olosuhteita, joista tärkeimpänä villin haihattelevissa mielikuvitusmaailmoissa elävän murrosikäisen tytön mieli. Ne mielenliikkeiden maalailevat kuvaukset olivat liian pitkiä, asia olisi tullut selväksi vähemmälläkin. Tai ainakin omaan makuuni olisi istunut napakampi ja eteenpäin menevämpi kerronta. Toki tällä luodaan piinaavaa tunnelmaa, mutta minä ainakin lipsahdin tuosta otteesta pahasti ja hieman tylsistyin.
Toisessa osassa hypätään huono-onnisen ja epäoikeudenmukaisen rangaistuksen kohteeksi joutuneen nuorukaisen matkassa keskelle sotatannerta. Ei, sotakuvaukset eivät ole tämän ylieläytyvän lukijan juttu ja siksi useat sivut menivät silmäillen läpi. Samoin sotasairaalakuvaukset. Kolmannessa osassa nimittäin siirrytään taas tuon nyt jo nuoreksi naiseksi kasvaneen haihattelijan elämään, jossa syyllisyys kalvaa. Omat ja perheen asettamat tulevaisuudensuunnitelmat hylkäämällä ja perheeseen etäisyyttä ottamalla päähenkilö Briony yrittää sovittaa tekojaan, sanojaan.
Viimeinen osa on tämän kirjan helmi ja paljastaa loistavasti rakennetun kehyksen. Kirjaa voisi luulla omaelämänkerraksi. Kirjailija onkin luonut henkilön, jonka äänellä puhuu ja kirjoittaa tämän tarinaa. Mitä traagiselle rakkaustarinalle loppujen lopuksi kävi, kysymys jätetään loppujen lopuksi auki. Aivan loistavaa ja niin uskottavaa!
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Dan Brown: Murtamaton linnake
Pvm: 25.7.2007
Arvosana: 8-
Brown jatkaa linjaansa salaisuuksien ja juonittelujen parissa, tai oikeastaan, tästä hän aloitti. Romaani on alunperin hänen ensimmäisensä. Aihe, yhdysvaltojen salainen turvallisuuspalvelu ja viestien murtaminen, on sinänsä mielenkiintoinen, mutta juonen kaava ja kerronnan keinot toistavat itseään, kun on lukenut jo useamman Brownin teoksen. Meteoriitissa se ei niin paljon haitannut, mutta tässä kylläkin. Juoni on mukaansa tempaava, mutta lukija tietää, mitä odottaa, vain aihe tuo uutta. Sitäkin olisi voinut moniulotteisuudessaan pohtia syvemminkin. Esim. juuri tuota yksityisyys vs. maan turvallisuus, kuka valvoo valvojaa yms. Kyllähän näihin teemoihin monasti viitattiinkin, mutta juonellisesti sen olisi voinut ottaa mukaan niin, että teemoja olisi todella pohdittu. Kokonaisuudessaan vauhdikas ja viihdyttävä, hieman jännitystä, mutta pinnallinen.
Arvosana: 8-
Brown jatkaa linjaansa salaisuuksien ja juonittelujen parissa, tai oikeastaan, tästä hän aloitti. Romaani on alunperin hänen ensimmäisensä. Aihe, yhdysvaltojen salainen turvallisuuspalvelu ja viestien murtaminen, on sinänsä mielenkiintoinen, mutta juonen kaava ja kerronnan keinot toistavat itseään, kun on lukenut jo useamman Brownin teoksen. Meteoriitissa se ei niin paljon haitannut, mutta tässä kylläkin. Juoni on mukaansa tempaava, mutta lukija tietää, mitä odottaa, vain aihe tuo uutta. Sitäkin olisi voinut moniulotteisuudessaan pohtia syvemminkin. Esim. juuri tuota yksityisyys vs. maan turvallisuus, kuka valvoo valvojaa yms. Kyllähän näihin teemoihin monasti viitattiinkin, mutta juonellisesti sen olisi voinut ottaa mukaan niin, että teemoja olisi todella pohdittu. Kokonaisuudessaan vauhdikas ja viihdyttävä, hieman jännitystä, mutta pinnallinen.
Dan Brown: Meteoriitti
Pvm: 20.8.2006
Arvosana: 9
Hyvä kirja, joka alussa herättää heti lukijan mielenkiinnon. Sitten esitellään henkilöitä ja tarina rakentuu, lopussa todellinen huipennus ja sen jälkeen onnellinen loppu. Kaikissa lukemissani Brownin kirjoissa on itseasiassa ollut hyvin samankaltainen loppu: ensin hurjaa seikkailua ja täpärä pelastuminen varmalta kuolemalta ja lopuksi kaksi päähenkilöistä kietoutuvat toistensa syliin. Vähän kliseistä.
Meteoriitin tarina liittyy USA:n presidentinvaaleihin, kaikkea kaihtamattomaan politiikkaan, Nasaan ja Valkoiseen taloon. Pahis on taas hyvin vaikeasti pääteltävissä ja siihen rooliin kirjailija tarjoaa lukijalle muutamaa henkilöä hyvin selvästi, mutta pieleen menee. Brownin kirjoissa, kuten tässäkin, ilahduttaa naisten roolit alansa huippuosaajina. Meteoriitissa naispäähenkilö on presidentin yhteyshenkilö tiedustelutietojen tiivistäjänä ja on varsinainen monitietäjä.
Arvosana: 9
Hyvä kirja, joka alussa herättää heti lukijan mielenkiinnon. Sitten esitellään henkilöitä ja tarina rakentuu, lopussa todellinen huipennus ja sen jälkeen onnellinen loppu. Kaikissa lukemissani Brownin kirjoissa on itseasiassa ollut hyvin samankaltainen loppu: ensin hurjaa seikkailua ja täpärä pelastuminen varmalta kuolemalta ja lopuksi kaksi päähenkilöistä kietoutuvat toistensa syliin. Vähän kliseistä.
Meteoriitin tarina liittyy USA:n presidentinvaaleihin, kaikkea kaihtamattomaan politiikkaan, Nasaan ja Valkoiseen taloon. Pahis on taas hyvin vaikeasti pääteltävissä ja siihen rooliin kirjailija tarjoaa lukijalle muutamaa henkilöä hyvin selvästi, mutta pieleen menee. Brownin kirjoissa, kuten tässäkin, ilahduttaa naisten roolit alansa huippuosaajina. Meteoriitissa naispäähenkilö on presidentin yhteyshenkilö tiedustelutietojen tiivistäjänä ja on varsinainen monitietäjä.
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Dan Brown: Enkelit ja demonit
Pvm: 20.1.2006
Arvosana: 10-
Erittäin hyvä katolilaisen kirkon aihepiirissä pysyttelevä kirja Brownilta. Ei juurikaan juonellisesti liity mitenkään Da Vinci -koodiin, mutta aiheellisesti hieman. Mukana on niin katolinen kirkko kuin salaseurakin, tällä kertaa Illuminati. Uskomattoman kimurantti juoni, jossa pahista ei voi millään arvata ennen loppua. Tarjolla on kyllä vahvoja ehdokkaita, mutta lukija osuu jokaisen kohdalla hutiin. Päähenkilönä Da Vinci -koodista tuttu Robert Langdon apunaan taas sädehtivä nuori kaunotar, mikä on sinänsä vähän kliseistä. Nyt lukijalle esitellään Roomaa, Vatikaania ja Pietarinkirkon saloja. Kirja pitää todella otteessaan loppuun saakka, minkä jälkeen melkein hengästyttää.
Arvosana: 10-
Erittäin hyvä katolilaisen kirkon aihepiirissä pysyttelevä kirja Brownilta. Ei juurikaan juonellisesti liity mitenkään Da Vinci -koodiin, mutta aiheellisesti hieman. Mukana on niin katolinen kirkko kuin salaseurakin, tällä kertaa Illuminati. Uskomattoman kimurantti juoni, jossa pahista ei voi millään arvata ennen loppua. Tarjolla on kyllä vahvoja ehdokkaita, mutta lukija osuu jokaisen kohdalla hutiin. Päähenkilönä Da Vinci -koodista tuttu Robert Langdon apunaan taas sädehtivä nuori kaunotar, mikä on sinänsä vähän kliseistä. Nyt lukijalle esitellään Roomaa, Vatikaania ja Pietarinkirkon saloja. Kirja pitää todella otteessaan loppuun saakka, minkä jälkeen melkein hengästyttää.
Dan Brown: Da Vinci -koodi
Pvm: 8.1.2005
Arvosana: 10
Kirja, josta tällä hetkellä puhutaan paljon ja jonka "kaikki" ovat lukeneet. Eikä suotta. Todella kiehtova kirja, eikä vähiten aiheensa puolesta. Pyhä Graal, Graalin malja. Tämän mysteerin ympärille kietoutuu monikerroksinen juoni, jossa seurataan yhtäällä amerikkalaisen symbologin Robert Langdonin ja pariisilaisen kryptologin Sophie Neveun yritystä päästä selville murhatun Jacques Saunièren jättämästä arvoituksesta ja toisaalla uskonnollisen Opus Dei -seuran liikkeitä sekä piinaavaa poliisijahtia. Pinnalle nostetaan pyhä naiseus ja kyseenalaistetaan tiettyjä kristinuskon perusasioita. Näihin päästään käsiksi selvittelemällä taidehistoriaa, symboleja ja arvoituksia. Osa kirjan faktoista todella on faktaa, osa fiktiota. Hyvin, hyvin mielenkiintoista! Pistää pohtimaan, ja myöskin janoamaan lisää tietoa ja tulkintoja.
Arvosana: 10
Kirja, josta tällä hetkellä puhutaan paljon ja jonka "kaikki" ovat lukeneet. Eikä suotta. Todella kiehtova kirja, eikä vähiten aiheensa puolesta. Pyhä Graal, Graalin malja. Tämän mysteerin ympärille kietoutuu monikerroksinen juoni, jossa seurataan yhtäällä amerikkalaisen symbologin Robert Langdonin ja pariisilaisen kryptologin Sophie Neveun yritystä päästä selville murhatun Jacques Saunièren jättämästä arvoituksesta ja toisaalla uskonnollisen Opus Dei -seuran liikkeitä sekä piinaavaa poliisijahtia. Pinnalle nostetaan pyhä naiseus ja kyseenalaistetaan tiettyjä kristinuskon perusasioita. Näihin päästään käsiksi selvittelemällä taidehistoriaa, symboleja ja arvoituksia. Osa kirjan faktoista todella on faktaa, osa fiktiota. Hyvin, hyvin mielenkiintoista! Pistää pohtimaan, ja myöskin janoamaan lisää tietoa ja tulkintoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)