Pvm: 8.10.2003
Arvosana: 9
Jäi niin mieleen tuo Maya, että piti nyt lukea sitten Gaarderia enemmänkin. Vita Brevisistä tuli vähän mieleen Maya, sillä tämäkin oli kirje: Floria Aemilian kirje Aurelius Augustinukselle. A. Augustinus oli "kristillisen kirkon suurimpia opettajia 300 - 400-luvulla". Kirje on hänen pitkäaikaisen rakastajattarensa ja elämänkumppaninsa vastaus Augustinuksen Tunnustuksille. Erittäin hyviä ajatuksia järkevästi ja perustellusti kirjoitettuna. Kyseenalaistaa hyvin monia katolisen kirkon asioita ja iskee pappien esitettyä tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia vastaan. Taas pohditaan Jumalan luoman ihmisen olemista ja elämää. Lisäksi Florian ja Aureliuksen ("oman pikku vuodekumppanini") rakkaustarina avautu lukijalle pikkuhiljaa. Toisaalta sillä on aika kauhea loppu sen ajan Roomassa. Joka tapauksesa mukavaa luettavaa. Näin näitä kirjoja menee sujuvasti tässä gradun teon ohessa...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jostein Gaarder. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jostein Gaarder. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Jostein Gaarder: Enkelimysteerio
Pvm: 5.10.2003
Arvosana: 8
Hyvä kirja, mutta lyhyt ja jäi siksi hiukan köykäiseksi. Päähenkilö Cecile on vakavasti sairas ja joutuu viettämään joulun sängyssään. Hänen ikkunalaudalleen ilmestyy kuitenkin utelias keskustelukumppani, enkeli Ariel, joka haluaa tietää, millaista on olla lihaa ja verta, aistia maailmaa. Cecile taas haluaa tietää taivaallisista asioista. Kirja saa lukijankin pohtimaan omaa olemassaoloaan ja pohtimaan ja ajattelemaan elämän ihmeellisyyttä: sitä ei todellakaan tule ottaa itsestään selvyytenä. Juuri tämä "herättely" on kirjan parasta antia, tosin voi ehkä joitain ärsyttääkin. Olemasaolopohdiskelun lisäksi kirjasa on vahva uskonnollinen, kristillis-sellainen, lataus, ainakin minulle se sieltä nousi. Miten ja miksi Jumala on luonut sitä mitä on, millainen Isä on jne. Sopi kontekstiin. Mutta siis hiukan köykäinen kirja kuitenkin oli, aineksia olisi ollut syvällisempäänkin. Lasten / varhaisnuorten kirja.
Arvosana: 8
Hyvä kirja, mutta lyhyt ja jäi siksi hiukan köykäiseksi. Päähenkilö Cecile on vakavasti sairas ja joutuu viettämään joulun sängyssään. Hänen ikkunalaudalleen ilmestyy kuitenkin utelias keskustelukumppani, enkeli Ariel, joka haluaa tietää, millaista on olla lihaa ja verta, aistia maailmaa. Cecile taas haluaa tietää taivaallisista asioista. Kirja saa lukijankin pohtimaan omaa olemassaoloaan ja pohtimaan ja ajattelemaan elämän ihmeellisyyttä: sitä ei todellakaan tule ottaa itsestään selvyytenä. Juuri tämä "herättely" on kirjan parasta antia, tosin voi ehkä joitain ärsyttääkin. Olemasaolopohdiskelun lisäksi kirjasa on vahva uskonnollinen, kristillis-sellainen, lataus, ainakin minulle se sieltä nousi. Miten ja miksi Jumala on luonut sitä mitä on, millainen Isä on jne. Sopi kontekstiin. Mutta siis hiukan köykäinen kirja kuitenkin oli, aineksia olisi ollut syvällisempäänkin. Lasten / varhaisnuorten kirja.
Jostein Gaarder: Maya
Pvm: 30.9.2003
Arvosana: 8½
Aika jänskä kirja. Etenkin alussa olin hyvin hämmentynyt. Hämmentynyt, että kuka se nyt on se päähenkilö ja/tai kertoja, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asia kyllä sitten selvisi, mutta lopussa lukija taas hämmentyi: oliko kaikki todella tapahtunutta, puolitotta vai täysin tämän tarinan englantilaisen kirjailijan sepittämää. Tuntui kuin olisi tullut huijatuksi. Pääosa tarinaa on kuitenkin norjalaisen Frankin kirje vaimolleen Veralle. Siinä Frank kertoo matkastaan Fitzille ja eräästä espanjalaisesta pariskunnasta. Mukana on hieman liikaa antropologista / paleontologista pohdiskelua, vaikka siihen kyllä tarinan myötä jonkun verran tottuukin. Paljon pohdittiin maailmankaikkeutta ja sen tarkoitusta. Espanjalaispariskunnan (vai oliko se sittenkään heidän?) Manifesti oli hyvä. Tarina itsessään oli huoukuttavan mystinen, mutta loppu mielestäni latisti sen. Ei jäänyt uskoa todellisuuden arvoituksellisuudelle, mystisyydelle. Sääli, raaka tiputus arkirealismiin. Mutta siis jänskä kirja tosiaankin!
Arvosana: 8½
Aika jänskä kirja. Etenkin alussa olin hyvin hämmentynyt. Hämmentynyt, että kuka se nyt on se päähenkilö ja/tai kertoja, kenen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Asia kyllä sitten selvisi, mutta lopussa lukija taas hämmentyi: oliko kaikki todella tapahtunutta, puolitotta vai täysin tämän tarinan englantilaisen kirjailijan sepittämää. Tuntui kuin olisi tullut huijatuksi. Pääosa tarinaa on kuitenkin norjalaisen Frankin kirje vaimolleen Veralle. Siinä Frank kertoo matkastaan Fitzille ja eräästä espanjalaisesta pariskunnasta. Mukana on hieman liikaa antropologista / paleontologista pohdiskelua, vaikka siihen kyllä tarinan myötä jonkun verran tottuukin. Paljon pohdittiin maailmankaikkeutta ja sen tarkoitusta. Espanjalaispariskunnan (vai oliko se sittenkään heidän?) Manifesti oli hyvä. Tarina itsessään oli huoukuttavan mystinen, mutta loppu mielestäni latisti sen. Ei jäänyt uskoa todellisuuden arvoituksellisuudelle, mystisyydelle. Sääli, raaka tiputus arkirealismiin. Mutta siis jänskä kirja tosiaankin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)