sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Carita Forsgren: Kolmen kuun kuningatar

Pvm: 10.11.2010
Arvosana: 8

Kirjailija alkaa kertoa tarinaa köyhästä orpotyttö Kaarinasta, johon Ruotsin kuningas Eerikki rakastui. Marraskuisesa illassa ikkunasta heijastuu naisen kuva, naisen, joka alkaa kertoa tarinaa omasta näkökulmastaan. Näin alkaa Karin Månsdotterin, Kaarina Maununtyttären, ja kirjailijan vuoropuhelu, jonka aikana käydään läpi Karinin tarina naisten näkökulmasta.

Tarina oli ainakin minulle tuttu, mutta mene siis lyhykäisyydessään näin. Märta Leijonhufvun Sturen suojista nuori orpotyttö Karin nousee hoviin hovineidiksi. Kuningas Erik ihastuu nuoreen, kauniiseen ja ajattelevaiseen Kariniin ja ottaa tämän frillakseen, esiaviolliseksi naisekseen. Erikin kosioretket ulkomaille eivät ole tuottaneet tulosta ja paine saada miespuolinen kruununperijä ovat suuret. Erik rakastuu Kariniin, Karin synnyttää tälle tytön lisäksi pojan ja Erik vie Karinin aatelisten kauhuksi vihille. Erikin mieli on häilyväinen, epäileväinen ja vainoharhainenkin. Hän on vanginnut veljensä Juhanan, mutta päästää tämän perheineen vapaaksi. Erik syöstään vallasta, hänet, Karin ja lapset vangitaan. Vankeudessa Karin saa kaksi poikaa lisää, Karin ja lapset erotetaan Erikistä, joka myrkytetään. Myös Karinin pojista kaksi kuolevat. Karin vaatii leskikuningattarena Juhanalta itselleen linnaa ja saa hallittavakseen Liuksialan kartanon Suomesta. Liuksialasta tulee vuosien myötä kannattava ja menestyvä tila. Erikin ja Karinin tytär Sigrid menee naimisiin, mutta toinen lapsuusvuosista elossa selvinnyt, lapsena siepattu ja ulkomaille karkoitettu kuninkaan poika, Gustaf saa kyllä aikuisena nähdä vielä äitinsä ja siskonsa, mutta kuolee kaukana Venäjällä kurjissa oloissa.

Hyvä kirja ja tarina sinänsä, kiva ja mielenkiintoista oli lukea, mutta. Tuo ns. vuoropuhelu oli kyllä aika teennäistä. Jos koko teksti olisi ollut Karinin minäkertojan tekstiä ilman mitään typeriä välikommentteja kirjailijalta tai vaikkapa Erikiltä niin olisi ollut paljon mukavampi lukea. Toisaalta ymmärrän, että noin käsitellyn aiheen kirjoittamiseen on haluttu hakea jotain omaperäisyyttä, mutta minuun se ei vain nyt iskenyt. Pisteet siis hyvästä tarinasta ja hyvin kirjoitetuista Karinin kerrontaosuuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti